Kisaruletti pyörimään

Kausi käynnistyi viikonloppuna Espoon E-sprintissä sijalla 16. Tein yhden 35 sekunnin pummin, kun kiersin ylimääräisen talon. Pääasia oli kuitenkin nähdä, että peruvauhti riittää. Suomen naisjoukko vaan on tänä vuonna niin pirun kova, ettei kymppisakkiin pääse kuin tekemällä virheettömän suorituksen!

Kuvasi iskä.

Sprintin jälkeen kävin vetämässä muutaman treenin Turku-Paimio-seudulla lähes lumettomissa maastoissa. Espanjan laukkamaastojen jälkeen märässä metsässä olikin yllättävän raskasta. Ehkä oli hyvä muistutella, ettei tule yllätyksenä lauantaina. Vuorossa lempimatka lempimaastoissa, ainakin näin etukäteen ajatellen. Näin innoissani kisoista ja rastivälisuunnitelmien tekemisestä en ole ollut varmaan viime kevään jälkeen, mukava tunne!

Vuosituhannen juoksijat

Kuukausittaisena puhdetoimena aloitimma Hevoskuurissa kirjasarjan. Tuleepa ainakin luettua urheilukirjoja! Viime kuussa oli arviossa viime vuoden Vuoden urheilukirja eli Urheilulajien synty. Nyt esittelyssä junnuvuosien ehdoton (ja käytännössä ainoa) urheilukirjasuosikki, Vuosituhannen juoksijat vuodelta 1997.

"Väsymys on urheilun osa-alue"

Näin totesi ruokakuntakumppanini J-V venkoiltuani viisi päivää väsymyksen kourissa. Espanjan leirin jälkeen kävi samalla tavalla kuin Uuden-Seelannin: kotiin tultuani harjoittelin kevyesti ja sujui ihan hyvin, mutta viikon päästä iski kova väsy. Valmentaja määräsi hoitokeinoksi lepoa, hyvää kirjallisuutta ja kevytlenkkeilyä.

- Ehkä toi on vähän tollanen henkinen rupsahdus, ehdotti J-V.

- No eikä oo! Tekee joka päivä mieli lenkille.

Paitsi oikein väsyneenä ei kyllä tehnyt. Ehkä ei ollut henkisestä väsymyksestä kyse, mutta tuli mietittyä, miksi sellainen ei ole harjoitteluhommassa oikein hyväksyttyä. Henkinen väsymys ilmentää laiskuutta ja motivaation puutetta, ainakin urheilijan mielessä. Toisaalta jos ei huvita niin yleensä siihen on syy, usein kai juuri fyysinen väsymys. Välillä tuntuu turhalta erottaa fyysisen ja psyykkisen alueita, kun ne niin kiinteästi vaikuttavat toisiinsa.

Välillä piti nauraa itselleen, kun en meinannut malttaa pysyä poissa lenkkipolulta, mutta sen sijaan on erittäin helppoa neuvoa vierestä, kun J-V:tä väsyttää. Lepäät tänään ja huomenna kulkee! Ei yksi päivä mitään ratkaise. Omalla kohdalla sitä vaan on niin mahdottoman paljon vaikeampi ymmärtää.

Viikon päivät piti ottaa sitten oikein kevyesti, mutta ei se välttämättä huonoa tehnyt. Hermo kyllä meinasi mennä muutamaan kertaan. Nyt tuntuu jo paremmalta ja ainakin on jalat terävinä lepäilyn ja kevyiden lenkkien jälkeen.

Peguerinos taakse jäi

Kolme viikkoa Espanjassa takana. Aurinkoisen Barbaten jälkeen matkustin junalla Madridiin, josta autoiltiin seurakavereiden kanssa 60 km päähän El Escorialiin. Kymmenen päivän aikana suunnistettiin Peguerinoksen kivimöykkylaitumilla ja muissa lähimaastoissa. Itse en jaksanut joka päivä suunnistaa, eikä se liene kolmen viikon leirillä tarpeenkaan. Suunnitelmien mukaan sujui: aina kun lähdin kartta kädessä metsään jaksoin keskittyä ja suunnistus sujuikin ihan hyvin. Barbaten pitkän matkan kisaa lukuunottamatta ei tullut yhtään megapummia!

Pari väsypäivääkin mahtui kolmeen viikkoon, mutta pääosin sujui tasaisesti. Tässä vielä El Escorialin osion kohokohtia:

Viimeisenä päivänä osallistuimme Espanjan mestaruuskilpailujen keskimatkalle. Maasto oli hienoa kivipaasirykelmää. Suunnistus ei oikein sujunut täällä. Kartalla isolta näyttävät kivet eivät erottuneet ympäröivistä murikoista ja monella rastilla sain kurkkia monen järkäleen taakse ennen kuin osuin oikeaan koloon. Esimerkiksi rastilla 15 oletin juoksevani kahden valtavan kivipaaden väliin, mutta mustat läntit olivatkin isokivistä kivikkoaluetta.

Lähtöpaikka pilkistää kosken toisella puolen.

Harmi vaan ettei Espanjan mestaruuksia jaeta ulkomaalaisille! Olisi ollut hauska omistaa sellainen titteli. Aina voi myös miettiä paljonko Minna olisi juossut, mutta ihan joka päivä ei jaksa :) Enkä ole vaihtamassa Joutsenon Kullervoon, vaikka järjestäjät olivat meidät kaikki sinne kirjanneet. Korjaus onnistui osittain ja edustettiin seuraa Joku Kangasala SK.

Tulokset täällä

One-man relay Peguerinoksessa. Viikon pääharjoitus ja onnistuin. Mahtava maasto, haastava rata, hyvä vauhti. Tasapeli Petterin kanssa!

Eka puolikas one-man-relaysta.

El Escorialin ympärillä olevilla vuorilla näkyi vielä vähän lunta ja jonain iltana oli yöreeniin menijätkin yllättänyt pieni lumisade. Päivisin oli kuitenkin +10 C, vettä satoi joka päivä... Se on kyllä poikkeuksellista tuolla tähän aikaan. Jo vuoden toinen maisemalenkki meni pieleen, kun pitkän lenkin päivänä juostiin Heinin kanssa kukkuloiden harjanteella ja ei nähty MITÄÄN. Edellinen samanlainen oli Uuden-Seelannin suosituimmalla vaellusreitillä, josta viiden tulivuoren sijaan näkyi nolla. Mutta jonain päivänä sentään pilkisteli aurinko ja saatiin muutama maisemakuva.

Matkalukemisena mulla oli Eduardo Mendozan Kissatappelu. Madrid 1936. Siinä vierailtiin El Escorialissa ja mainittiin vuoret, käytiin Atochan rautatieasemalla ja syötiin churroja, jotka eivät romaanin mukaan ole missään niin hyviä kuin Madridin seudulla. En tiennyt mitä ne ovat, mutta katukeittiöstä sattui samaan tuoreina.

Niin ja pidettiin me tapas-kutsutkin, kun Barbatessa oli kerran niin hyvät tarjoilut ekalla viikolla :)