Nägemist Tartu!

Huhtikuussa ehdin jo tylsistyä Tarton kaduilla juoksemiseen, kun metsään ei pääse. Nyt kun on aika pakata tavarat ja muuttaa Suomeen, tuntuu että niitäkin katuja tulee niin ikävä... Täällä on talven aikana kunto rakennettu ja olihan se hauskaa hommaa!

Ikävä tulee myös koulumatkakävelyjä, kirjastoja, lounaskahviloita, vanhoja rakennuksia, Toomemäen puistoa ja kevätaurinkoa, eniten kai kuitenkin ystäviä.

Viimeinen viikko ei mennyt ihan suunnitelmien mukaan. Siljarastien jälkeen pukkasi flunssaa, juuri kun olisi ollut mahdollisuus autoilla reenimetsiin suunnistamaan. Pari päivää meni kävelyulkoillen, loppuviikosta on jo ollut hyvä tunne.


Elvan metsissä, Tartu Maratonin viimeisten kilometrien maisemissa, ehdin sentään pyörähtämään pitkällä lenkillä. Oli upea aurinkopäivä, kangaskuusikko loisti sammaleen ja kuusten vihreän sävyjä, auringon valo siivilöityi läikittämään metsän pohjaa, tuhat lintua piti konserttiaan. Tällaisilta lenkeiltä ei vaan meinaa malttaa tulla pois!


Eikä malttaisi Tartostakaan, juuri kun kevät alkaa olla parhaimmillaan.