Enää ei montaa ulkoilulenkkiä ole edessä pallomahan kanssa,
joten nyt jo voi tehdä yhteenvedon raskausajan harjoittelusta.
Toinen kolmannes
Tarkoitus oli kirjoittaa jokaisesta kolmanneksesta, mutta
toinen ja kolmas tulevat nyt tässä yhdessä. Toisen kolmanneksen päättyessä olin
niin tuhottoman väsynyt, että kirjoittamatta jäi.
Toisen kolmanneksen luvataan kirjoissa olevan ihanan
seesteisen pirteän hehkuvaa aikaa, jolloin jaksaa vaikka mitä. Mulla se oli
laskujohteista, lisääntyvää väsymystä. Lopuksi eli lokakuussa selvisi syykin:
hemoglobiini oli laskenut 40 pykälää kesäkuisesta. Yleensä mulla on hyvä
lukema, niin alkuraskaudestakin: 145. Lokakuussa mittari näytti 107. Nukkua
olisi voinut ihan kuinka paljon tahansa. Onpa melkoinen rautasyöppö tuo vauva,
ajattelin, ei tuo arvo varmaan lähde nousuun. Mutta nousi se nopeastikin,
kuukauden kuluttua oli jo 120, eikä tuntemusten mukaan ole ainakaan siitä
pudonnut.
Väsymys alkoi elokuussa (neljäs raskauskuukausi). Kahdeksan
tuntia harjoituspäiväkirjaan merkittävää liikuntoa oli standardimäärä viikossa. Juoksuun tuli koko ajan lisää
kävelyaskeleita, joskus oli tosin kunnon kulkupäiviäkin, jolloin olisi jaksanut
juosta vaikka kuinka… tai siltä tuntui noin puoleentoista tuntiin asti. Ei
VK-harjoituksia, koska ei siltä tuntunut. PK-jalkalenkit, sali kerran viikossa,
raskauspilatesta youtube-videoilta, jokunen yksittäinen pyörälenkki. Painoa
alkoi tulla viikolta 16 lähtien.
Syyskuussa vaihtelevia fiiliksiä: yhtenä päivänä tuntui,
että onko tämä nyt viimeinen juoksulenkki, seuraavana saattoi kulkea vaikka
kuinka. Juoksuvauhti oli tippunut 6:30-7:00 min/km. Eihän sellainen hölkötys
kehitä, mutta silti tuntui, että pitäisi juosta, kun kerran voi. Yritin nauttia
muistakin liikuntamuodoista, mutta mikään ei ole niin kivaa kuin jalkalenkki
metsässä.
Juostava on kun kerran pystyy! |
Suunnistamassa kävin viimeisen kerran syyskuun alussa. Se ei
vaan tuntunut enää hauskalta, kun juoksu oli raskasta.
Hauskaa vaihtelua toi syyskuussa alkanut viiden kerran
uintikurssi. Jo sillä määrällä sai jotenkin juonesta kiinni ja oli kivaa oppia
uutta! Ajattelin, että uida ainakin voin loppuraskaudestakin, joten nyt on hyvä
aika opetella. Jokainen kerta vei eteenpäin, palkitsevaa.
Juoksu loppui kokonaan aika tarkalleen toisen
raskauskolmanneksen loppuun. Kuvittelin, että tulisi jotain kipuja selkään tai
lantioon, mutta ei, alkoi vain supistella juostessa. Lokakuun lopussa
kivuttomia mutta epämukavia supistuksia tuli jo sen verran herkästi, että
juoksut jäi siihen. Pitkät kävelyvaellukset olisi olleet kivoja, mutta
väsymyksen takia ne jäi vähiin.
Loka-marraskuun vaihteessa vaihtui muuten vuosi harjoituspäiväkirjassa. Viime vuosi oli välivuosi kilpailuista ja minulle tavanomaisesta harjoittelusta. Tunteja kertyi vuoden aikana 300 (vrt. tavallinen viime vuosien 450-500 h), pääosin aerobista harjoittelua. VK:ta on merkitty vain 18 tuntia, lihaskuntoa 21 h. (Marras-joulukuulta 2017 merkinnöt puuttuu kokonaan.)
Loka-marraskuun vaihteessa vaihtui muuten vuosi harjoituspäiväkirjassa. Viime vuosi oli välivuosi kilpailuista ja minulle tavanomaisesta harjoittelusta. Tunteja kertyi vuoden aikana 300 (vrt. tavallinen viime vuosien 450-500 h), pääosin aerobista harjoittelua. VK:ta on merkitty vain 18 tuntia, lihaskuntoa 21 h. (Marras-joulukuulta 2017 merkinnöt puuttuu kokonaan.)
Kolmas kolmannes
Tuntuu, että olen oppinut tekemään tuntemusten mukaan,
vaikka se välillä onkin vaikeaa, kun mieli tekee reippailemaan vähän useammin
kuin kroppa antaa myöten. Toivottavasti tatio säilyy sittenkin, kun pääsen harjoittelemaan kunnolla. Harjoituspäiväkirjaan tuli marras-joulukuussa
merkintöjä 4‒9
tuntia viikossa, käytännössä pelkkää aerobista lenkkiä.
Marraskuun lopussa kävelyvauhtikin tippui, kun supistuksia
alkoi tulla herkemmin jos vaahtopäänä yritti painella. Siksi olikin
taivaallista päästä hiihtämään! Joulukuun alussa oltiin viisi päivää Rukalla ja
ennen joulua kahdeksan päivää Kiilopäällä. Hiihdin joka päivä. Kiilopään viikon
lopussa selkä tuntui jumiselta, mikä ei ole ihme, sillä onhan se vähän notkolla
tässä vaiheessa raskautta.
Hiihtoa! |
Nyt on menossa raskausviikko 37 ja edelleen hiihto on
mukavaa. Jaksan nyt tehdä noin tunnin lenkkejä. Ennen joulua meni vielä
parituntisetkin Saariselän mieltä hellivissä olosuhteissa. Uskon että lyhyetkin
reenit auttaa peruskunnon ylläpidossa, varsinkin kun mennään kymmenen kilon
lisäpainolla.
Uinti ei ole enää kauheasti houkutellut, mutta se ja
vesijuoksu olisivat edelleen mahdollisia. Perätilassa istuvan vauvan pää vaan
painaa kurjasti palleasta, ja jotenkin uinnin opetteluvaiheessa oleva
hengitystekniikka tuntuu hankalalta.
Seuraavana edessä seuraava jännittävä vaihe: synnytys ja
siitä palautuminen. Juoksurattaat on olleet nurkassa valmiina jo parin
kuukauden ajan, ja eilen ostin uudet nastalenkkarit. Ensi kaudelle on vain yksi
suuri unelma: saisinpa kevyen juoksuaskelen takaisin.
Elokuussa kun luuli että kyllä se nyt jo kovasti näkyy ja tammikuun alussa, kun ei enää osaa kuvitella, miltä tuntuu ilman etureppua. |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti