Virta ja pommi

Eli flow ja räjähdys.

Jos olisin tajunnut, mitä Väinänvuoren harjoitusradan alussa oli käynnissä, ei harjoituksesta välttämättä olisi tullut yksi syksyn nautinnollisimmista hetkistä. Lähdin radalle viisihenkisen retkueemme ensimmäisenä. Alku sujui ihan mukavasti ja tossu oli kevyt, mutta jo parin rastin jälkeen kuulin rapinaa ja voimakasta läähätystä. Tuleepa Hölli tänään kovaa takaa. Kuulin saman toisenkin kerran, mutta ketään ei näkynyt. Reenin jälkeen kuulin, että ykkösrastin lähellä oli lämmin puolukkainen kakkakasa. Kukahan siellä olikaan!

Autuaan ajatuksettomana vaihdoin mäkeä hiljaisempaan Väinänvuoreen, missä sijaitsi kuudes rasti. Se väli meni huonosti, mutta tsemppasin ja yritin minimoida aikatappion. Sitten alkoi sujua. Hölli oli päässyt huonolla välillä kiinni, mutta seuraavalla jäi epäröimään polulla ja seiskalle sujuttelin kantaan. Sitten otettiin eri reitinvalinnat.

Kaikki oli kirkasta ja selkeää, pystyin näkemään jokaisen kohteen maastossa. Askel oli kevyt ja joka kohdassa löytyi sujuva helppokulkuinen väylä edetä. Yhdeksännelle rastille jyrkkää penkkaa noustessa katse pystyi näkemään harjanteen taaksekin, tiesin tarkalleen, mitä on tulossa. Oli pakahduttavan kaunista ja hiljaista, varvikko oli ruskan väreissä. Suot olivat kuivia ja helppoja edetä. Ylämäissäkään ei jalka painanut.

Kymppi ja yksitoista löytyivät sujuvasti. Mäki oli kalliokumpareiden labyrintti, mutta reitti oli koko ajan selvä. Rasti kaksitoistakin löytyi suoraan. Oi flow!

Sitten katsoin kelloa. 53 minuuttia mennyt, oho, olenpa ollut jo kauan. Oli puhetta puolentoista tunnin reeniajasta: toiset aikoivat olla lyhyemmin ja yhdellä oli meno kouluun. Ehdinköhän koko radan, mietin ylittäessäni suota kohti rastia 14.

Suoritus räjähti käsiin. Tein jättipummin. En katsonut kompassia. Itseluottamus omasta osaamisesta ja homman helppoudesta oli ehtinyt kohota yli varovaisuuskynnyksen.Hain vielä muutaman rastin, mutta tunne oli poissa, kunhan juoksin.

Luin viime viikolla Leena Matikan mielenkiintoisen teoksen Flow. Anna mennä ja onnistu, jossa etsitään erilaisten teorioiden ja aiemman tiedon pohjalta tietä flowtilaan. Ensimmäinen askel on aina omaa taitotasoa sopivan tavoitteen asettaminen. Tässä harjoituksessa se oli minulle mukavuusalueen reenivauhdilla alittaa puolentoista tunnin raja. Kun lähtee ilman tavoitetta harjoitukseen, siitä tulee lenkkeilyä. Toinen tärkeä tekijä flowssa on saada välitöntä palautetta tekemisestä. Suunnistuksessa palautetta on ainakin rastin löytyminen suoraan, jokaisen kohteen selkeä havaitseminen, kevyt tunne kropassa... Yksi keino flowssa onnistumisen tavoittelemiseen on eritellä ja tutkiskella, missä olosuhteissa ja tunnetilassa itse pääse flowhun.

Onko flow vaarallinen? Joskus se johtaa haihduttuaan seinään törmäämiseen. Silloin kun havahtuu siihen, että kaikki sujuu, pitäisi ainakin minun skarpata kahta terävämmin ja varmemmin seuraavat rastit.