Kotoutus Tallinnaan

Kotiutumisen uuteen paikkaan voi kai sanoa tapahtuneen, kun tavarat ovat löytäneet paikkansa, lenkkejä on tehty niin monta, että pyykkiä on pesty, edullisin lähikauppa on löytynyt ja ennen kaikkea on osallistuttu paikallisiin suunnistusharjoituksiin!

Ensimmäisen Tallinnan viikon päätteeksi viikonloppuna oli tarjolla kaksi suunnistusharjoitusta. Lauantaina suunnistettiin iltarastityyliin sprinttikartalla. Kauden viimeisten lauantairastien kunniaksi keskellä rataa oli tampereen murteella säksätyksenä tunnettu osio. Piritan luostarin keskiaikaisiin raunioihin kätketyt rastit saattoi kyllä nähdä kartassa merkityissä paikoissa, mutta sitten piti vielä etsiä reitti portaita ja maanalaisia käytäviä pitkin. Päivän ohjeissakin jo neuvottiin, ettei pidä lähteä matkaan veren maku suussa. Rauniot ovat yksi Tallinnan tunnettuja turistikohteita: tässä oli ainakin perusteellinen tapa tutustua!

Sunnuntaina asetuttiin yhteislähtöviivalle Piritan metsän toisessa kulmassa. Pakkasmittari näytti -10 ja lunta on sen verran, että ulkoilumaaston reiteillä suksivat jo ensimmäiset hiihtäjät. Nilkka kesti hyvin pitkän VK-suunnistuksen (rata 9,1 km) ja muutenkin viikon ohjelman.

 Tänään maanantaina vuorossa on tiedustelukierros ympäri uutta kotiseutua eli pitkä lenkki. Kun vaan tuo pakkanen vähän hellittäisi, aamulla mittari näytti -16 C.

Uuden kodin ikkunasta näkyy puistoon.