Helatorstai,
Huippuliiga, lyhennetty keskimatka, Inkoo. Sijoitus 3. +1.07
Ennen kisareissua marisin valmentajalle, ettei kunto ole
niin hyvä kuin haluaisin ja juoksisinpa kovempaa. Koko kevään on ollut
tasaista, ei ongelmia, mutta ei mitään lentävää kulkuakaan. Tähän tärkeiden
kisojen aikaan se sitten kuitenkin tuli, kuten valmennusohjelmassa on luvattu
:)
Suunnistuskin meni nappiin. Sijoitus oli lopulta kolmas. Eka
kerta Huippuliigan palkintopallilla! Paitsi että pallille en päässyt, kun
makasin jalka koholla ensiavussa. Nilkka vääntyi oikein kipeästi 4-5 välillä.
Hetken jo luulin, etten pysty juoksemaan, mutta kilpailuadrenaliini tekee
ihmeitä. Loppumatka oli varomista, kun nilkasta kirpaisi aina kun se vähänkin
vääntyi. Maalissa en ollut edes hapoilla, aika pöljä päivä.
Illalla nilkka oli
mustelmalla ja turvonnut, mutta pystyi sillä onneksi jo heti alusta varaamaan
hyvin.
Sitten nilkka pakettiin ja kohti Asiagoa. Reissasin Juhon ja
Juhon vanhempien Marjan ja Veikon kanssa.
Sunnuntai 1.6.,
MM-näyttökilpailu, keskimatka, Asiago. Sijoitus 18., suomalaisista 9. +5.55
Sunnuntaina torstaisesta kulusta ei ollut tietoakaan. Olin
aivan lahnana ja makaroonina. Suunnistuksestakin katosi aggressiivisuus ja tein
useamman pienen virheen. Miten pitikin osua kevään huonoin kulku juuri tähän
päivään? On kolme mahdollista syytä:
1) Kisailtiin 1200-1400 metrin korkeudessa. En ole käynyt
tänä vuonna korkealla ja tuo voi jo tuntua. Seuraavana päivänä kuitenkin sujui,
eikä korkeuteen sopeutumisen kai pitäisi vuorokaudessa tapahtua, joten ehkä
pelkkä korkeus ei kuitenkaan ollut syy.
2) Nilkan takia piti passailla, enkä liikuskellut paljonkaan
torstain ja sunnuntain välillä, joten kroppa meni tukkoon.
3) Torstaina kulki niin kevyesti, ettei sellaisia päiviä
tule peräkkäin.
Nilkka ei haitannut, kun sen teippasi hyvin.
Maanantai 2.6.,
MM-näyttökilpailu, pitkä, Barricata. Sijoitus 16., suomalaisista 7., +12.46
Seuraavana päivänä ruumis tuntui heränneen eloon. Sen sijaan
aivojen kanssa oli taas kyseenalaista.
Kisan alku meni hyvin. 7-8 välillä ajauduin, vaikka katsoin
kompassia. En vaan uskonut. Rastille vielä minsan koukku. Tästä olisi vielä
ehtinyt kohtalaiselle loppuajalle.
Rastivälillä 14-15 tein kuitenkin aivan käsittämättömän
pummin. Olin suunnitellut juoksevani polkua risteykseen, mutta väsy houkutteli
oikaisemaan. En katsonut kompassia. Tulin takaisin polulle. Luulin olevani
risteyksessä, piti juosta länteen, juoksin etelään. +4min. Ennen kuin näin
GPS-seurannan, en edes itse tajunnut, mitä olin metsässä tehnyt.
Kisan jälkeen iski kamala päänsärky. Se johtui ehkä tuosta
pummista. Tai saattoi se olla korkeuskin, yli 1300 metriä.
 |
| Kuvan henkilö ei liity päänsärkyyn. |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti