Hiihdettiin Lapissa pikkusiskon kanssa. Mietittiin kummalla
on parempi kunto.
Jämi42-hiihdossa häviäisin pikkusiskolle 100-0. No tässä
iässä sen kyllä kestää.
Mutta jos menisimme kuntotesteihin, tulisi mulle paremmat
kuntotulokset aerooppisella ja vauhtikestävyyskunnonkin osa-alueella. Juoksussa
voittaisin. Miksi silti häviän hiihdossa? Ei löytynyt muuta vastausta, kuin
että pikkusiskolla on parempi HIIHTOKUNTO. Muitakin kuntoja on vaikuttamassa
asiaan, esimerkiksi Lihaskunto ja Päivän kunto.
Ladulta löytyi myös MM-mitalisti Fincke, joka tiivisti asian
niin että kunto onpi suhteellista. Hyvin sanottu. Koska pikkusiskon ja mun kunnot on eri suhteisia,
hiihdettiin jojoletkassa. Tasasella ja loivassa alamäessä pikkusisko lykki
hartiavoimillaan hetkessä metrikaupalla eroa. Onneksi Saariselän laduilla on
paljon loivia ylämäkiä, joissa sain jalkahiihtäjänä potkittua junnun kiinni.
Viikon pisimmällä lenkillä (4h) löytyi keino selättää
pikkusisko Jämillä. Sitä täytyisi hiihdättää alle pari tuntia. Junnun
tavoitteena on tosin Pirkan hiihto, niin että saattaisi olla silloin tilanne
toinen. Saariselälläkin se teki aina lisälenkin, kun ite olin jo saunassa.
Onneksi voin Pirkan aikaan vaihtaa jo kesälaitumille. Tsemppiä sisko!
 |
| Aino kesä-Jämillä |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti