Aloittaminen

Aloittaminen on kivaa ja vaikeaa. Edessä on uutta ja tavoitteita.

Uuden harjoituskauden piti käynnistyä jo vähän aikaa sitten, mutta AV-testien ja siihen päälle viikon päästä juostun kympin jälkeen takareidet olivat ennenkokemattomassa jumissa ja ohjelmallisen harjoittelun alkaminen viivästyi vähän. Kummaa, että lokakuussakin osaa harmittaa, ettei pääse juoksemaan silloin kun haluaa, mutta ehkä se on vaan motivaation ja hommasta nauttimisen merkki. Hyvä aika aloittamiseen on nytkin, kun harjoituspäiväkirjan tilastot nollautuivat juuri ja kauden nimi on 2013.

Jalat on vähän ihmeissään, kun neljänä päivänä peräkkäin on tullut yli tunti juoksua. Ensimmäinen tavoite onkin vain tottua taas harjoitteluun. Ai että mitä päiviä onkaan taas edessä! Aamulla puuro napaan, lenkki, ruoka, päiväuni, lueskelua (joskus on kouluakin), illalla toinen lenkki ja saunaan. Parhautta!

Erilaista on myös juosta kymppi niin, että tietää menevänsä juoksemaan kympin kuin urheilulomalla, kun lähtee lenkille ja sitten kaartelee sen verran kuin huvittaa, ilman mitään tavoitteita. Kummasti vaikuttaa tuo aivopuolikin harjoitukseen.

Kuva Isojärven kansallispuistosta, missä käytiin iskän kanssa neljän tunnin käppäilyllä.

(Pitäisi aloittaa myös se kandin kirjoittaminen. Lukemista ja muistiinpanoja voisin tehdä vaikka kuinka, mutta kuinkas aloittaisi ison möykyn kirjoittamisen. Tarttee varmaan tehdä välitavoitteita.)

Etelässä

Tallinnassa käytiin Kultaisen Leijonan kanssa. Tuli paikattua aukko suomalaisessa yleissivistyksessä, sillä aiempi Tallinna-kokemus rajoittui satama - linja-autoasema -välin taksiajeluihin.

Torstaina 20 kilometrin lähiölenksulla jännittävintä oli Väike Õismäe: pyöreä neuvostolähiö, jonka keskellä on järvi ja molemmissa päissä samanlaiset koulut.

Tällaista siellä oli ennen, varsin kiintoisaa:

Illalla rentoutettiin lihaksia täällä:

Talukõrtsissä oli alkupalaksi palavaa makkaraa!

Läpi tulin

Lauantaina oli Suunnistusliiton testit, 5000 m ja 7,5 km:n maastotesti Hervannassa. Kumpaakaan en ollut ennen juossut. Oli oikeastaan aika hauskaa nautiskella kovasta juoksusta ilman paineita, väliäkös sillä millaisen tuloksen lokakuussa lyö pöytään.

5000 metrillä ajattelin pystyväni 19 minuutin alitukseen, mutta 19:16 tuli loppuajaksi. Tasaisesti meni, Tytti K.:n kanssa vedeltiin vuorokierroksin. Uskon, että aika paranee jo siitäkin, että oppii tätä matkaa juoksemaan. Ennen olen juoksennellut vain 3000 metriä ja se on aikas eri laji. Alle tein muuten 5,5 kilometriä verryttelyä, vähän enenmmän kuin monesti tulee tehtyä, ja kroppa tuntu mukavalta startissa.

Iltapäivällä oli sitten maastotesti. Ekalla kierroksella tuntui aika tarkalleen siltä, että kahta kierrosta enempää en pysty juoksemaan. Meno kuitenkin parani seuraavilla kierroksilla ja läpi tultiin. Reitti oli tosi märkä ja jalat jäätyi suossa niin että toisesta polvesta alaspäin tuntui puujalalta ja maalissa vähän nyki krampinpoikanen takareidessä.

Tuli pitkästä aikaa reenannu olo, sitähän tässä on kaipailtu. Influenssapiikki vielä käsivarteen ja muutaman päivän suurhappo oli taattu! Tuli muutamana yönä oikein koomaunet ja silti väsyttää. Kun suomalainen ihminen väsyy, hänen on lähdettävä etelän maille lepäämään, joten nägemist!

Urheiluloma tiensä päässä

Urheiluloma eli jakso, jonka aikana ei harjoiteta ohjelmoitua harjoittelua saattaa olla kivaa kaksi viikkoa. Ja olikin, mutta sen jälkeen ilmenevät ikävät sivuvaikutukset.

1) Uni ei tule, kun ei väsytä ja heräilen öisin.

2) Kouluhommia, erityisesti kanditutkielmaa voisi tehdä, mutta vaikka aikaa ei mene harjoitteluun, on aikaansaaminen vaikeaa. Ajattelen: ei tarvitse tehdä nyt, kun illalla ei ole lenkkiä, ehdin sitten. Toisaalta, kun kirjoittaminen ei suju, saatan keksiä että nytpä on mukava lähteä lenkille. Reenikaudella sitä saa aikaiseksi, kun tietää että illalla ei ehdi kun on lenkki eikä aamullakaan, kun on pitkä lenkki.

3) Keskittyminen on vaikeaa. Energiaa on miljoonaan asiaan, joten on vaikea tehdä vain yhtä. Jos energian käyttäisi polulla, olisi helpompaa köllötellä paikallaan sohvalla lukemassa.

4) Kulku vaihtelee liikaa, että lenkkeily olisi mukavaa. Jos juoksee paljon, sujuu käytännössä aina samalla tavalla. Ei tule yllätyksiä. Epäsäännöllisessä harjoittelussa kulkee milloin sattuu ja yleensä ei, eikä ole miellyttävää yllättyä negatiivisesti, kun on halunnut mukavan virkistävän hölkkälenkin.

5) Vain urheilulomalla voi käydä niin, että ensin on nälkä, syön omenan ja 15 minuuttia siitä päätänkin lähteä just nyt lenkille. Menen lenkille ja 10min jälkeen se omppu pistelee mahassa. Reenikaudella sitä tietää milloin on harjoitus ja milloin syödään omena.

Onneks se kohta alkaa.

Oli Manna

Tossa yhdessä kuvassa yritän näyttä vihaselta, koska pummasin. Taas. Hallintakeskuksessa on edelleen vikaa. Muuten oli mukavaa tuolla aurinkoisella kurapellolla!

Manna tulee

Sen tietää siitä, että yhteislähtöharjoituksen lähtöviivalla on täsmäreenin starttaamassa varmaan sata suunnistajaa :D

Itselle ensimmäinen suunnistus ja kova harjoitus SM-viestin jälkeen. Startti alamäkeen, lähden pienellä ylivauhdilla miesletkan imussa. Spasmihan siinä iskee kurkkuun, sellainen mikä hiihtäjää monasti vinguttaa kisalähetyksissä. Eipä tullut tehtyä kunnon verryttelyä, kroppa saa yllätyksen. Muistelen siinä vauhdissa, että viime vuoden mannareenissä Kaupissa mentiin sellaista ylivauhtia, että kaksi vai oliko se peräti kolme SK:n ykkösjoukkuelaista, kun loukkaantui. Mutta kyllähän Mannassa aina pystyy juoksemaan, vaikka pari päivää ennen kipsatulla ranteella ;) (Itse olin viime vuonna pelistä ulkona jo heinäkuussa.)

Juoksu kulkee reenissä mukavasti. Täytyy vaan sitten kilpailussa muistaa katsella vähän enemmän sitä karttaa, että osuu lipulle eikä vain ympyrän reunaan.

Kuva: Panu Teittinen

No tänään sitten aamulla ajattelin, jotta semipitkän lenkin vuoro. Ei tullut semipitkää, tuli pätkä. Kurkku ja henkitorvi olivat vielä ihmeissään eilisestä hapen haukkomisesta. Jalkapohjat puutuivat uusissa lenkkareissa. Tuntuivat läskipohjakengiltä. Pysyisköhän sitä ehjänä, jos vetäis pelkillä trainereillä. Selkään pisti lapojen väliin, ei tee opiskelu hyvää selälle. Yöunetkin se opiskelu välillä vie, kun kirjakasan lukemisesta jää kaikenlaisia ajatuksia juoksentelemaan päässä, onnetonta oli nukkuminen ja aikaisin oli noustava.

Mitä sitä nyt sitten lokakuussa ihteään kiduttamaan! Käännyin kotiin, kuumaa mehua kurkkuun ja puolen tunnin päikkärit. Pyörällä yliopistolle. Juvevenes tarjoilee kanafilettä vihertävällä täytteellä. Kandin kirjoittamisen lykkäämiseksi keksin vielä yhden tekosyyn, tämän blogitekstin.

Urheilulomaa

SM-yö ei enää innostanut, vaan siirryin jo syyskuussa urheilulomalle. Lomaa on luvassa lokakuun loppuun. Urheilu lomalla tarkoittaa mieluista liikuntoa ilman ohjelmaa ja kenties myös joitakin hölkkäkisoja.

Nykyaikaisen ihmisen loma on suorittamista ja kuuluu tehdä kaikkea kivaa. Oon käyny teatterissa (Viisi naista kappelissa), leffassa (Kukkulan tyttö, sataman poika), syömässä (2h+k), saunomassa (Rauhaniemi ja Kaupinoja) ja koulussa (ruotsi, tieteellinen kirjoittaminen, johdatus sosiaalitieteisiin, proseminaari). Oon lukenu hyviä kirjoja ja yrittänyt opetella olemaan, kun ei vissiin koko ajan tarvii saada jotain aikaiseksi :)

 Uusi reenikausi odottaa jo eteisessä, jipii! (Paitsi ensimmäistä kertaa jouduin kyllä Trainereiden kohdalla miettimään, että jääkö värin takia juoksutossut ostamatta. Ne on ORANSSI-LILAT, YÄK.) Murrosaikaa tämä kauden vaihdos kaikin puolin: rakas armas Superpyörä kaatui kohtalokkaasti yliopiston pihalla ja siirtyi yhdeksän vuoden palvelusajan jälkeen kierrätykseen. Uusi valkoinen Nishiki on rullaa mukavasti, mutta ei se ole varmaan ihan sama kuin ihana Superpyörä!