Jotain aivovammaa tässä jo pitää alkaa epäillä, kun semmosia
tunarointeja on tullut seitsemän päivän sisällä kahdesti. Tänään pitäisi olla
Tervakoskella juoksemassa SM-pitkää, mutta täällä sitä istutaan Tampereen
Hallilassa syömässä raejuustoa sunnuntaisen pitkän lenkin jälkeen.
En nimittäin käynyt eilisessä karsinnassa kaikilla
rasteilla. Näin siinä kävi:
Mielenkiintoinen kokemus. Eihän tuossa tajunnut tapahtuneen
mitään kummaa ennen kuin maalissa leimantarkastuksessa tuli sanomista. Miten ihmeessä näin voi käydä? Miesten MM-pitkällä kolme suunnistajaa jätti saman rastin
väliin ja näkeehän näitä muutenkin joskus GPS-seurannassa. Ikinä ei tule
ajatelleeksi, että sellaista sattuisi omalle kohdalle. Voiko tällaisen virheen
välttämiseen edes valmistautua mitenkään? Yhtäkkiä se rasti vaan on jäänyt
välistä ja päässä on tapahtunut jotain mitä ei jälkeenpäin pysty tavoittamaan.
Jännää.
Ei oikein pystynyt istumaan iltaa kotona tuollaisen
katastroofin jälkeen. Tehtiin Uzbe-armaan kanssa kolmen tunnin kotiseuturetki.
Autoiltiin Näsijärven rantaan etsimään muinaisjäännösrekisterin perusteella
ryssänuunia, käytiin Tohloppijärven rannoilla ja Pispalan päällä maisemia
katselemassa. On se vaan ainutlaatuinen paikka koko maailmassa. Ja tänään on
muuten kuusi vuotta siitä päivästä, kun sain samana päivänä Nuorten Jukola
-voiton ja poikakaverin! Taitaa olla mustikkarättänän paikka.
Kulkee, ja tuo rastin väliin jättäminen on jo melkein
u-tubelaista itsensä kidutusta (julkaistu vuonna 2009):
Koko vuoden
olet tehnyt töitä kuntosi eteen. Olet reenannut 2-3 kertaa päivässä, pääosin
juosten. Siitä ei ole maksettu palkkaa edes henkisesti. Keväällä ei nimittäin
ole kulkenut yhtään eikä kesälläkään suoritukset olleet häävejä.
Vihdoin elokuussa, juuri syksyn SM-kisojen kynnyksellä kaikki muuttuu. Saat aivan megalomaaniset liikkuvuuskyvyt kuin sormia napsauttamalla. Intervallit sujuvat, jopa Wingstedt itse jäisi katselemaan kantapäitä. Reidet ovat kevyet, tunnet jokaisen lihakset ja jänteen. Koko kroppasi palvelee sinua ja tarkoitusperiäsi, joka on mahdollisimman nopea eteenpäin vievä liike. Et edes oikein hengästy kun juokseminen on niin helppoa ettei keuhkojen ikäänkuin tarvitse tehdä mitään. Tainin reenissä kaikki Hämeen seudun maajoukkuemiehet jäävät taaksesi eivätkä he oikein edes osaa sanoa mitään kun joku täysin B-kaderin mies on yhtäkkiä kuin elukka, jolle on annettu ihmisoikeudet. Juokseminen on lentämistä. Lentämistä asfaltilla, poluilla ja metässä. Maastoaskel on niin helppo ettei virheitäkään voi tehdä kun karttaa on aikaa lukea mielin määrin.
Kulku kestää koko elokuun, se itse asiassa paranee, vaikka ensin jo luulit ettei se voi tuosta parantua. SM-pitkän viikonloppu lähestyy, on perjantai-ilta ja seuraavana aamuna pitäisi lähteä juoksemaan karsintaa, joka toimii erinomaisena verryttelynä ennen sunnuntain A-finaalia, josta tulee elämäsi tähtihetki. On aika lähteä perjantai-illan fiilistelyverrylenkille.
Mitä tapahtuu seuraavaksi?
Et menekään lenkille vaan otat kaapista pullon Koskenkorvaa. Tyhjennät pullon puolessatoista tunnissa. Sitten etsit kaupungista myöhään illalla aukiolevan kuntoklubin. Maksat 8 euron kertalipun ja menet tekemään kaikkia mahdollisia liikkeitä kaikilla mahdollisilla laitteilla. Ainakin jalkaprässiä 200 kilon painoilla. Lisäksi askelkyykkytankoon laitat painoa 89 kilon verran niin että toisella puolella on 20 kiloa ja toisella 69 kiloa. Ei sen väliä saatko ilmaan vai et. Et nosta koko kropalla vaan pelkästään selällä. Reisienlähentäjälaitteella lähentelet reisiäsi niin nopeasti kuin pystyt ja niin kauan kuin jaksat. Sen päälle vielä 30 muuta liikettä eri laitteilla. Sen jälkeen juokset kotiin NIIN KOVAA KUIN VAIN PÄÄSET.
Jälkitila:
Erinomainen kulunkadottaja. Karsinnan jouduit keskeyttämään eilisillan törttöilyn ja oksentelun takia. Sunnuntaiaamun B4-finaalissa juokset sen minkä pystyt. Häviät 14 minuuttia Yuri Agafontseville. Sen jälkeen onkin mukavaa katsoa sunnuntain A-finaalisteja loppusuoralla kaatosateessa ja ajatella: "Minäkin olisin voinut olla tuolla".
Vihdoin elokuussa, juuri syksyn SM-kisojen kynnyksellä kaikki muuttuu. Saat aivan megalomaaniset liikkuvuuskyvyt kuin sormia napsauttamalla. Intervallit sujuvat, jopa Wingstedt itse jäisi katselemaan kantapäitä. Reidet ovat kevyet, tunnet jokaisen lihakset ja jänteen. Koko kroppasi palvelee sinua ja tarkoitusperiäsi, joka on mahdollisimman nopea eteenpäin vievä liike. Et edes oikein hengästy kun juokseminen on niin helppoa ettei keuhkojen ikäänkuin tarvitse tehdä mitään. Tainin reenissä kaikki Hämeen seudun maajoukkuemiehet jäävät taaksesi eivätkä he oikein edes osaa sanoa mitään kun joku täysin B-kaderin mies on yhtäkkiä kuin elukka, jolle on annettu ihmisoikeudet. Juokseminen on lentämistä. Lentämistä asfaltilla, poluilla ja metässä. Maastoaskel on niin helppo ettei virheitäkään voi tehdä kun karttaa on aikaa lukea mielin määrin.
Kulku kestää koko elokuun, se itse asiassa paranee, vaikka ensin jo luulit ettei se voi tuosta parantua. SM-pitkän viikonloppu lähestyy, on perjantai-ilta ja seuraavana aamuna pitäisi lähteä juoksemaan karsintaa, joka toimii erinomaisena verryttelynä ennen sunnuntain A-finaalia, josta tulee elämäsi tähtihetki. On aika lähteä perjantai-illan fiilistelyverrylenkille.
Mitä tapahtuu seuraavaksi?
Et menekään lenkille vaan otat kaapista pullon Koskenkorvaa. Tyhjennät pullon puolessatoista tunnissa. Sitten etsit kaupungista myöhään illalla aukiolevan kuntoklubin. Maksat 8 euron kertalipun ja menet tekemään kaikkia mahdollisia liikkeitä kaikilla mahdollisilla laitteilla. Ainakin jalkaprässiä 200 kilon painoilla. Lisäksi askelkyykkytankoon laitat painoa 89 kilon verran niin että toisella puolella on 20 kiloa ja toisella 69 kiloa. Ei sen väliä saatko ilmaan vai et. Et nosta koko kropalla vaan pelkästään selällä. Reisienlähentäjälaitteella lähentelet reisiäsi niin nopeasti kuin pystyt ja niin kauan kuin jaksat. Sen päälle vielä 30 muuta liikettä eri laitteilla. Sen jälkeen juokset kotiin NIIN KOVAA KUIN VAIN PÄÄSET.
Jälkitila:
Erinomainen kulunkadottaja. Karsinnan jouduit keskeyttämään eilisillan törttöilyn ja oksentelun takia. Sunnuntaiaamun B4-finaalissa juokset sen minkä pystyt. Häviät 14 minuuttia Yuri Agafontseville. Sen jälkeen onkin mukavaa katsoa sunnuntain A-finaalisteja loppusuoralla kaatosateessa ja ajatella: "Minäkin olisin voinut olla tuolla".
Myöhästyneet 6v onnittelut!
VastaaPoista"Kiva" virhe ... ei etukäteen sitä osaa pelkaa, mut kyllä nyt se kaikkien rastien ottaaminen tule olemaan (vielä) yksi perustapa kisoissa, kompassin katsomisen, etäisyyten mittaamisen, reitinsuunnittelun jms vieressä!:)
VastaaPoista