Unkari. Tulipahan käytyä.

Oma suunnistuskauteni starttasi käyntiin Unkarin leirillä maajoukkueen kanssa. Paljon ei jäänyt kerrottavaa, kun parin reenipäivän jälkeen iski toistaiseksi tuntemattomasta syystä ruokamyrkystys koko porukkaan. Loppuleiri menikin lähinnä taudista palautellessa, viimeisenä päivänä sentään alkoi taas tuntua normaalilta.

Kauden ensimmäinen kisakin tuli juostua. Tulos Budapestin mestaruuskisoissa ei ollut hääppöinen, mutta vielä en suostu huolestumaan, kun takana oli sentään vain kolme suunnistusharjoitusta koko vuonna ja maastotyyppi oli uusi.
Jäi leiristä sentään jotain käteen, kun harjoitukset analysoitiin huolellisesti ja maastoa tuli katseltua kovien reenien lisäksi hissukseen hölkötellen. Tuntuu, että opin sietämään epävarmuutta: suurpiirteisissä maastoissa ei aina ole mahdollista tietää olinpaikkaa millin tarkkuudella.

Sujuvuus ja suoritusvarmuus vielä vähän talviunilla...
Ihanaa oli palata Tarttoon: ei yhtään lunta ja aurinko paistaa!