Pitkä lenkki Tallinnan kaupunginosassa 4/8: Mustamäe

Tavoite tutustua Tallinnaan tekemällä pitkä lenkki kaikissa kahdeksassa kaupunginosassa ei ole unohtunut. Mustamäen lenkit on tehty jo kevättalvella.

 120 rastin suunnistusradasta suoriutuminen kuvaa hyvin koko kevään harjoittelua. Rata piti pistää puoliksi, koska vaikka pitkän lenkin välillä on päässyt juoksemaan, niin yhtään ylipitkää tai ylimääräistä rohkeutta ei ole voinut käyttää. Rajoitin päällä.

Kartan metsäkaistaleesta alkavat usein lenkkini, siihen on vain 500 metriä kotiovelta. Kun huhtikuussa lenkkeilin tällä radalla, oli maisema ihan erilainen kuin nyt. Metsäkin on muuttunut mäntykankaasta reheväksi viheriköksi, missä polulta toiselle ei tee enää mieli oikaista mistä vain. Kesän tulo oli ihan kuin olisi taas muuttanut uuteen paikkaan harmaan ja kolean talven jälkeen.

Mie romahin tai ainakin jalan holvikaari

On kiva tulla omaan blogiin, kun tuossa päällimmäisenä on ollut iloinen juttu ja voittajafiilis. Sen jälkeen kun ei ole taas oikein sujunut.

SM-mitalin jälkeen pääsin mukaan maailmancupin keskimatkalle Ruotsiin. Ennen sitä kaikki tuntui hyvältä (sen jälkeen kun olin käynyt kolme kertaa viikon sisään hieronnassa ja jumpannut nilkkaa lisää). Kisassa kuitenkin hermostuin heti alussa, tein virheen ja sen jälkeen oli kiire. Tulos joku sija 50+.

Reissu oli rankka kahden vuorokauden rykäisy. Nilkasta kipeytyi taas sama jänne, eivätkä siihen päälle vielä väsymys ja pettymys auttaneet yhtään. Piti vähän tummennella. Sitten taas saman kuin ennen SM-kisaa ja maailmancupia: kasailin itseni, kävin kahdella fyssarilla ja jumppasin sata kertaa ja juuri ja juuri ehdin saada perjantaiksi Jukola-fiiliksen ja jalat kasaan. Jukolassa tein perussuorituksen. Oltiin 27., mikä ei tyydytä viime vuoden 16. sijan jälkeen.

Tsemppasin ja kamppailin, kaikki ympärillä olivat superinnoissan ja hehkuttivat Jukola-viikonloppua. Oli hienoa, mutta en jaksanut innostua kuin hetkeksi... Jukolan jälkeen jalka oli taas ärtynyt ja takareisi kireä.

Nyt olen kuitenkin jo saanut taas uutta tietoa ja ratkaisuideoita tilanteeseen. Nilkka oli niin pitkään huonona, että se on oppinut toimimaan väärin, menee lukkoon ja kaatuu silloin sisäänpäin, mikä ärryttää jänteen ja vetää pitkässä juoksussa lantion soiroon. (Vihaan tuota anglismia, mutta tähän se sopii ihan kirjaimellisesti!)

Joulusta asti olen rimpuillut ja edellisenä päivänä suunniteltuja reenejä on pitänyt muuttaa sata kertaa. Maailmancupin kisa oli tärkeä tavoite ja kun se aiheutti pettymyksen, romahdin sen verran, että nyt sovittiin valmentajan kanssa ohjelmallinen reeni hyllytettäväksi siiheksi kunnes jalka taas toimii. Sehän ei kuitenkaan tarkoita, ettenkö voisi Kainuussa suunnistaa oikein hyvin ja nauttia nyt neulaspoluista Tallinnan metsissä.