Hyvien asioiden minitour

Yösuunnistuskausi päättyi SK100:n voittoon Jüriöössä. Oma juoksu oli jos mahdollista vielä edellistä yösuunnistustakin surkeamman tahmaista tarpomista. En sitä jäänyt murehtimaan, kropan ei nyt tarvitsekaan toimia öisin, muuta kuin palautumistarkoituksessa.

Sitten ehdin käydä Itä-Vantaan maastojuoksuissa, turistilenkillä Helsingin Puotilan ja Vuosaaren rannoilla, Tampereen seudun AV-reenissä, minne oli ilmoittautunut sata suunnistajaa, lempilenkillä Kangasalan harjuilla, hieronnassa, kiropraktikolla ja fysioterapeutilla ennen kuin tuli lauantai ja FinnSpring.

Odotin kisaa kovasti ja se on yleensä hyvä merkki. Menikin ihan hyvin. Oikein tosi normaalisti. Ei ollut vielä kunnon lyöntiä, mutta ei ongelmiakaan. Jalka toimi. Rastitkin löytyi aika suoraan, lopun kangaskaarrosta lukuunottamatta. Olin kolmas. Sekin oli hyvin tavallinen tulos. Ei yhtään loistokas eikä huono. Hyvähän olisikin, jos koko ajan pystyisi suoriutumaan oikein normaalisti. Oma taso vaan voisi nousta ja miksei nousisikin kohti kesää vielä napsun, niin normaali riittää vielä askeleen lähemmäs kärkeä.

Sunnuntain viestissä ei ollut alun perin tarkoitus juosta, mutta Heini loukkasi polvensa ja joukkueessa oli tilaa. Lauantain kisa oli alimittainen pitkä matka, maasto oli mahtavaa ja kaikki tuntui kivalta ja helpolta, niin juoksin sitten vielä sunnuntainakin ankkuriosuuden. Se meni samalla tavalla kuin lauantai. Samanlainen suuntavirhekin tuli lopussa kankaalla.

Ei tullut jalkavaivoja ja maanantaina lepäsin ja kävin hieronnassa ja sitten aloin odottaa ensi viikonloppua.

Yösuunnistuskausi kestää keskiviikosta lauantaihin

Ensimmäinen pääsarjan virallinen mestaruustitteli saavutettu. Kauan siihen menikin (kuusi kautta pääsarjassa) ja nyt kaivelee kahden vuoden takainen pummi viimeisessä rinteessä Anttolan erikoispitkillä, koska olisihan jotensakin mukavampaa sanoa ensimmäisen mestaruustittelin olevan suomenmestaruus erikoispitkillä kuin Tallinnan mestaruus yösuunnistuksessa.

Yösuunnistus ei ole viime kerroilla sujunut, mutta lauantaina kolmas kerta toden sanoo, kun kisataan Viron suurin viestikisa Jüriöö ja siellä pistävät naisetkin lampun päähän.

Toissakerta yösuunnistamassa oli viime vuoden Jüriöö, missä väänsin nilkan. Viime kerta yösuunnistusta oli eilen ja pummasin. Väsytti pirusti. Menen kotona nukkumaan puoli kymmenen ja nyt oli startti vasta 22:30. Ja kuitenkin heräsin ennen seitsemää.

Huh, tänään keräillään! Väsyneenä kaikki tuntuu huonolta ja tuntuu ettei kulje enää koskaan. Akilles on jäykistellyt parina päivänä. Mutta nyt olen jo sentään oppinut, että huomenna fiilis on ihan erilainen, eikä loppukausi mene niin kuin huonolla hetkellä tuntuu.

Lisäksi tajusin, miten hyvin kaikki juuri nyt on urheilun kannalta. Minulla on työ, joka natsaa täydellisesti harjoittelun ja kisakalenterin kanssa. Gradukaan ei joutohetkinä kolkuta takaraivossa, koska se tuli painosta viime viikolla. Luottofysioterapeutille sain ajan heti kun tarvitsin. Uskallan levätä, vaikka illalla olisi suunnistusreeni.

Sinillejooks

Kisakauden lähestyessä muutama spurtti tekee hyvä. Yhden vedin sunnuntaina Sinilillejooksussa, 3,2 kilometrin pituisessa juoksukisassa.

Sinilillejooks järjestettiin sunnuntaisen veteraanipäivän kunniaksi. Tuotto menee kuntoutuslaitoksella. Sinisiä hyväntekeväisyyspinssejä on myyty viikolla muuallakin. Ilmoittautuneita oli neljäsataa, mukana mm. viitisenkymmentä USA:n Nato-sotilasta, Viron ampumahiihtäjiä ja pääministeri Taavi Rõivas.

Sykähdyttävintä oli kuitenkin kun kolmen vartin kohdalla maaliin saapunut pyörätuolimies, joka oli menettänyt molemmat jalkansa Afganistanissa rauhanturvaajana pari vuotta sitten. Siinä kohdassa tuntui, että olisi osallistumismaksua voinut maksaa vähän kahta euroa enemmänkin.

Hyväntekeväisyys oli sunnuntaina pääasia, mutta tottakai täysillä juostiin. Voitin naisten sarjan ajalla 11:04. Yksi Nato-sotilas ehti edelle (11:01), mutta pääministeri jäi taakse (13:22).

Oli hauskaa päästä kisaamaan ja jalkakin toimi! Ja keuhkot, sekään ei ole allergiakaudella aina ollut itsestäänselvyys.

Tulokset

Päivän pitkä

Tänään Paldiski 22,5 km. Ja tyhjät jalat.

Paldiskilaista arkkitehtuuria.

Rantapenkalta oli 20-25 metrin jyrkänne mereen. Tuuli kovaa.

Penkalla varoitettiin sortumavaarasta. Kallio on pehmää hiekkakiveä.

Niemen itäranta oli loivapiirteisempää hiekkarantaa.

Tallinnan kaupunginosalenkki 3/8: Pirita

Pirita siirtyy johtoon parhaiten pitkään lenkkiin sopivan kaupunginosan listalla. Piritassa kun voi juosta hiekkarannalla, mäntymetsässä, kuntoradoilla, pikkupoluilla ja jokilaakson reunoilla.

Tai sitten voi mennä tsiikailemaan miljonäärien huviloita. Ja kurkistella kasvitieteellisen puutarhan istutuksia. Keskellä karttaa olevalle Metsakalmistun hautausmaalle on haudattu paljon eri alojen kuuluisuuksia, mutta ei sinne viitsi juoksemaan mennä. Kävellen kuitenkin hyvinkin käymisen arvoinen paikka ja epätavallinen hautausmaa.

Lenkki päättyi TV-tornille. Menin sinne kannustamaan rakkaita hulluja, jotka osallistuivat Tallinna Teletorni Trepijooks -kilpailuun, eli juoksivat 870 porrasta ylös torniin 175 metrin korkeuteen.

Päivä oli pilvinen, joten Helsinkiin asti ei näkynyt. Huipulla on ravintola, jota voisi joskus kokeilla lenkin päälle. Maisemista huolimatta pääruuan saa alle 20 eurolla.

Ruotsissa oli ihanaa

Viikko Ruotsissa sujui hyvin. Kamelin selkä katkesi viimeisessä reenissä, joten oli hyvä aika tulla kotiin. Sitä ennen tehtiin Idefjordenin vuonon eteläpuolella ensi vuoden MM-harjoitusmaastoissa priima setti:

LA: automatka + suunnistus majalta 1:15

SU: leirikisa 1, keskimatka väliaikalähdöllä + kevyt iltalenkki

MA: kevyttä vauhtia SM-pitkän 2009 maastossa 1:40

TI: leirikisa 2, takaa-ajo käänteisessä lähtöjärjestyksessä + kevyt lenkki

KE: pitkä lenkki maastossa 10,6 km WOC-reeni

TO: automatka Tukholmaan + käppäilyä maastossa

PE: leirikisa 3, keskimatka väliaikalähdöllä Paradisestissa + kotiin

Jalka ei mene jumiin maastossa juoksemisesta. Rastit löytyivät hyvin. Maastot olivat jylhiä ja vaativia. Aurinko paistoi. Seura oli parasta. Lauantain lepopäivä kruunasi setin.