Takajarrut puuttuu

Ladan takajarrut ei toimi. Seura tekee kaltaisekseen ja huomasin, että mullahan on itse asiassa sama vika. Niin monessa mutkassa liirasi viime viikolla ja lauantaina ajoin ulos.

Pitkään voi sujua hyvin, mutta joskus tulee virhe. Virheen jälkeen on helpompi tehdä toinen, senhän suunnistaja tietää, mutta saattaa silti tehdä. Puhtaalla perusvarmalla tekemisellä pärjää yleensä pitkälle, niin metsässä suunnistaessa kuin talviharjoittelussa.

Monta viikkoa tässä jo menikin putkeen. Maanantaina oli valmentajan kanssa puhetta, että nyt kun jalka kestää määrää ja muutenkin sujuu, niin pitäisi täällä tasamaan valtakunnassa kiinnittää huomiota myös nousumetrien kerryttämiseen ja raskaammalla alustalla juoksemiseen. Talvella se tarkoittaa esimerkiksi hankea ja siihen valmentaja sanoi, että pitää suojata jalat hyvin kylmältä. No kyllä mä neljännesvuosisadan eläneenä tiiän ja kerroin vielä, miten hyvät akilles- ja nilkkasuojat oon iskältä saanut joululahjaksi hankijuoksuja varten.

Seuraavana päivänä tiet oli peilijäätä. Päätin mennä metsään, lunta oli mukavat 15 senttiä. Virhe tuli siinä, että tein päätöksen vasta kilometrin päässä kotoa ja tietenkään ei ollut jalassa niitä suojia, vaan ohuet urheilusukat ja vähemmän märkää hylkivät kengätkin vielä. Nautiskelin kaksi tuntia märästä hangesta ja keräsin nousuakin. Illalla vasemmassa jalassa oli jänne aivan pirun kipeä.

Keskiviikko lepoa ja torstaina jalka oli kunnossa. Rapsuttelin menemään jääteillä ja kävin radallakin. Perjantain aamulenkillä sattui leikatun jalan jänteeseen, mutta ei paljon, joten menin vielä iltalenkillekin! Loppuillan käytiin kotona valittamiseen.

Ulosajo tuli lauantaina. Nilkka tuntui aamulla hyvältä ja lähdin suunnistusreeniin. Väänsin nilkkaa ekan rastin jälkeen, tuntui aika ilkeältä ihmeellisessä kohdassa oikean nilkan päällä, vähän sääriluusta vasemmalle, mutta nopeasti se unohtui. Illalla meinasi jäädä azerbaidzanilaisen lähiravintolan munakas saamatta, kun sinne kävellessä oli kuin olisi veitsellä pistelty. Tätä vammaa joku voisi pitää huonona tuurina, mutta kyllä edellisillan turvotus  ja saattoivat olla koordinaatiota voimakkaasti heikentävä tekijöitä, jotka altistavat vammoille.

Ei tullut mustelmaa tai turvotusta ja sunnuntaina keksin pelätä, että ehkä se on murtunut. Eilen kävin ortopedillä. Noin 18 minuutissa kävin vastaanotolla, röntgenissä ja uudestaan vastaanotolla, uskomatonta tehokkuutta! Nivelsidevamma vaan, vähän hankalassa paikassa, mutta nyt keskiviikkona se on jo paljon parempi.

Ladan voi viedä korjaamoon ja sitten pitäisi jarrujen taas toimia. Olispa suunnistajalla yhtä helppoa. Toisaalta, aah, sitä hallinnan tunnetta, kun kaikki menee putkeen vaikeuksien jälkeen. Ei kaikkea kuulukaan saada helpolla, mutta jarrut pitää kyllä olla kunnossa, että pysyy tiellä.

Tallinnan talvireenit

Suunnistajan talven perusviikonloppu ympäri maata ja maailmaa taitaa olla lauantaisen kovan yhteisreenin ja sunnuntain pitkän lenkin yhdistelmä. Niin Tallinnassakin.

Lauantaisin juostaan yhteislähdöllä suunnistusharjoitus. Talvisarjan nimi on täällä Full Speed No Mistakes ja tänään oli vuorossa seitsemäs harjoitus. Itse olen kyllä päässyt osallistumaan vasta kolmesti. Tänään paikalla oli yli 20 suunnistajaa.

 Lunta on metsässä kymmenisen senttiä. Mukavampi siellä on juosta kuin peilijäisillä teillä, niistä nilkka ei oikein pidä...

Tallinnassa on tulossa ennen kevään kisoja pari kivalta kuulostavaa tapahtumaa. Tulkaa ystävät, tuttavat ja kylänmiehet viikonloppureissulle!

Helmikuun 22. päivä on meidän kotimetsässä neljän tunnin rastilenkki kolmihenkisin joukkuein eli Nike Winter XDream. Rasteja kierretään rogaining-meiningillä vapaavalintaisella kulkupelillä. Meitsi kyllä aikoo vain juosta. Suomeksi infoa tästä.

Maaliskuussa 21. päivä kisataan XT Talverogaining. Sekin kestää neljä tuntia. Pareittain mennään ja juokseville ja pyöräileville on omat sarjat. Kisasivut on viroksi.

Maasto ja kartta

Lapissa hiihtokaveri luki romaania, jonka nimi on Maasto ja kartta. Suunnistaja ei voinut olla seuraavalla kirjastokäynnillä nappaamatta mukaan sen nimistä romaania. Kirjan on kirjoittanut Michel Houellebecq ja se on täsmäkirjallisuutta sekä suunnistusta että taidetta rakastaville.

Taiteilijaelämään ja murhamysteerin keskittyvässä kirjassa tapahtui neljä suunnistussuoritusta:

1) Avajaispäivän aamuna hän tajusi, ettei ollut lähes kuukauteen puhunut muuta kuin sanonut "Ei" joka päivä kassan (joka tosiaankin oli harvoin sama) kysyessä, oliko hänellä Casinon kanta-asiakaskortti; mutta siitä huolimatta hän suunnisti ilmoitettuna ajankohtana kohti rue Boissy d'Anglasia. (51)

2) Jed ei reagoinut mitenkään kun Olga viimeisen suudelman jälkeen suunnisti kohti passintarkastusta, ja vasta palatessaan asunnolleen boulevard de l'Hopitalilla hän tajusi siirtyneensä lähes huomaamattomasti uuteen vaiheeseen elämässään. (88)

3) Hän nousi, suunnisti kohti keittiötä ja palasi parin minuutin kuluttua kädessään pullo argentiinalaista punaviiniä ja kaksi lasia. (119)

4) Kymmenkunta kutsuvierasta oli suunnistamassa kohti levälleen avattua pariovea, josta pääsi vastaanottotiloihin. (196)

Viimeinen suoritus muistuttaa jonkin verran viikonlopun sisäsuunnistuskokemuksia Tallinnassa. Kiinnostavin suunnistuslause kirjassa, joka siis ei todellakaan kerro suunnistuksesta, oli tämä:

Hyvää elämää Äkäslompolossa

Yhdeksän päivän hiihtoleiri Äkäslompolossa alkaa olla iltalenkkiä vaille valmis. Vuodenaikaan nähden sattui mahtavat kelit, paukkupakkasta vain yhtenä päivänä.

Urheilutunteja taisi kertyä enemmän kuin koskaan ennen viikon aikana. Mikään ei ollut tyhmä tuntienkeräilyharjoitus, vaan kaikki oli hyvin suunnitelmien mukaista ja kilometrit kertyivät ihan itsestään. Vähän huolestuttaa, koska väsyä ei ole tullut ollenkaan. Kulkee. Varmaan tarvittaisiin seuraavaksi pieni jumi tai suvantovaihe tai sellainen tunne, että kulkisi vaan ihan ok, koska näin hyvin ei vaan voi mennä kevääseen asti!

Viikon kohokohtia olivat juosten kaksi kertaa suoritettu 3 kilometrin mäkivato Nilivaaran risteyksestä ylös hiihtokeskukselle, sekä 50 kilometrin hiihtolenkki kauniina pakkaspäivänä.

Keskiviikkona matkustan takaisin kotiin Tallinnaan. Matkustelu helpottuu, kun sain mukaan uuden yhteistyökumppanin, Ikaalisten matkatoimiston, jonka mukana pääsen nyt reissaamaan kätevästi. Hienoa! Yksittäiset laivaliput on tosi kalliita suhteessa risteilyihin ja matkatoimistojen järjestämiin ryhmälippuihin, joten kannattaa tutkia tarjouksia ja voi säästää Tallinnan reissussa monta kymppiä.