Leikkaus ja onnenpäiviä

Perjantaina oli leikkaus. Meni hyvin. Oli siellä yllätyskin, kun nivelsidettä, jota piti kiristää, ei käytännössä ollutkaan. Siksi sääriluun pää oli päässyt liikuskelemaan ja kasvattamaan ruman reunan, joka taas hankasi pehmytkudoksia. Siitä nilkka sitten turposi lenkkien jälkeen.

Seuraavat neljä viikkoa pitää kulkea keppien ja ortoosin kanssa. Juoksemaan pääsen kahden kuukauden päästä. Mieli on kuitenkin rauhallinen. Olen vaan tosi onnellinen, jos vaiva tulisi lopulta kuntoon, kun se on pilannut jo kaksi kautta. Sohvakaudellakin voi kilpailla itsensä kanssa. Aion nimittäin olla superrauhallinen ja maltillinen kuntouttaja, että nilkasta tulee yhtä hyvä kuin vasemmasta.

Ennen leikkausta oli lupa kipeyttää nilkka, jotta sitten näkyy, mistä kipu tulee. Sopivasti olikin tarjolla unelmapäiviä Sotkamossa, kun iskä oli vuokrannut meidän rastiviikkojen vakipaikan Kuhmontien varresta. Kolme päivää ulkoilin ihan täysillä. Ensin tehtiin Aino-siskon kanssa pitkä lenkki Hiidenportin kansallispuiston hiljaisuudessa.

Reissun viimeiset reenit oli kolme suunnistusta. Koska mitään suunnitelmaa ei ollut, vaan tarkoitus oli urheilla niin paljon kuin nilkka kestää, luulin kaikilla kolmella kerralla suunistuksen olevan vuoden viimeinen ja siksi keskittyminen oli huippuluokkaa. Ensimmäinen suunnistus oli Kajaanin iltarastit, joiden tulosluettelo saattaa olla historiallinen, koska se lienee Outi Ojasen viimeinen tulosnoteeraus. Jos kaikki menee suunnitelmien mukaan, kilpailen ensi kaudella nimikirjaimilla O.H. (Ojasen viimeiseksi kilpailuksi jäi näin ollen Fin5:n takaa-ajo.)

Sitten kävin Vuokatinvaaralla suunnistamassa iskän viime kesän rastiviikkoradan. Päälle kerättiin pari tuntia isoja mustikoita auringon leppeässä valossa ja lämmössä. Jos olisin tiennyt, mitä teen illalla, en välttämättä olisi näin kovasti ulkoillut päivällä.

Mökillä kevyen lounaan jälkeen oli mahdottoman levoton olo, päiväuni ei tullut, ei pystynyt lukemaan ja jo neljältä hurautin Tipasojalle. Kädessä oli naisten MM-pitkän kartta, ajattelin, että josko varvaukseen asti kierrän. Menikin koko rata, kulki, ja ahistamatta vedin aikaan 1:37:25. Ilman viitoituksia, mutta myös ilman siltoja, joen yli piti kahlata. Maalissa söin mustikoita, aurinko paistoi ja oli ylimaallisen kaunis ilta. Täydellinen kauden päätös. Mökillä oli rantasauna lämpimänä ja mustikkapiirakkaa pellillä.

Varoitus kompassin kanssa matkustaville

Kompassi kannattaa suojata, kun se on heitettävä matkatavaroiden joukkoon. Voi olla, että sata kertaa menee hyvin suojaamattakin, mutta sadasensimmäinen kerta on kohtalokas!

Paljon ei tälle kompassille olisi meikäläisellä tänä syksynä enää tarvetakaan. Olen varustautunut syksyn tuloon uusilla collegehousuilla ja pehmeällä hupparilla. Ja kirjakasalla, laatikollisella neulelankoja ja gradusuunnitelmalla...

Nilkka nimittäin pitää leikata. Nivel tähystetään ja puhdistetaan, sitten avataan vielä ja vahvistetaan nivelside. Toukokuun Huippuliigassa tullut vamma ei ole ottanut parantuakseen. Viikko voi mennä hyvin, sitten taas on pitänyt viikko huilata nilkkaa kuntoon. Lääkärin arvion mukaan nivelside on sen verran löysä, että telaluu pääsee liikkumaan ja nilkka menee siksi lukkoon, mikä taas aiheuttaa jännetulehduksia ja lihaskipuja. Kyse voi olla myös irtopalasta, mutta magneettikuvassa sellaista ei näkynyt. Sama nilkka on pyörähtänyt vuosien varrella monta kertaa, joten pelkästään tuosta toukokuun  nivelsidevammasta tilanne ei johtune.

Olisi ollut mahdollista juosta vielä loppukauden kisat, mutta olen niin väsynyt puolittaiseen tekemiseen, että hoidan mieluummin jalan heti kuntoon ja olen sitten harjoituskauden alkaessa taas baanalla. Ei tunnu, että pystyisin tekemään haluamiani tuloksia tällä jalalla. En pysty harjoittelemaan normaalisti, kisojen jälkeen pitäisi lepäillä jalan takia ja käydä fysioterapeutilla aukomassa lukkoa.

Viime syksynkin kisat jäivät  väliin nilkkaongelman vuoksi, joten tuntuu helpottavalta, että se nyt voidaan toivottavasti saada kokonaan kuntoon. Leikkauksen jälkeen pitää pitää kaksi kuukautta juoksutaukoa ja yleistä liikuntataukoakin tulee useampi viikko, mikä ottaa tässä tilanteessa paljon kovemmalle kuin kisojen väliin jääminen...