Henkisestä latauksesta

Luin Haruki Murakamin Mistä puhun kun puhun juoksemisesta. Kirjailijaherra sanoi, että juostessa oppii koko ajan uutta itsestään. Hyvin sanottu.

Tällä viikolla opin jotain henkisen latauksen osuudesta. Tiistaina juostiin AV-ryhmien 5000 metrin ratatesti. Edellisten päivien harjoittelu oli suunniteltu sen mukaan. Perjantaina oli surkean heikko olo, lauantaina kulki kevyesti Visuveden hiekkateillä. Sunnuntain pikkukova (VK1 20min) sujui rennosti, vauhti taisi olla taas vähän parempaa kuin aiemmin. Maanantaina verkka, etureidet oli vähän kipeät, mutta otin oikein kevyesti ja odotin oikein kovasti tiistaita.

Tuli tiistai, kävin aamulenkin. Mietin syömiset, nukuin päikkärit. En pystynyt keskittymään kirjastohistorian oppikirjaan, kun mielessä pyörivät vain kilometrivauhdit ja odotin niin kovasti iltaa. Startti olisi klo 18.20, 17.00 puin varusteet päälle ja 17.20 lähdin hissuksiin hölkkäilemään, halusin verrytellä kunnolla. Klo 17.55 tulin Hervannan kentälle ja siellä oli pelkkiä jalkapalloilijoita. Tajusin heti, että olen väärässä paikassa väärään aikaan, koska 3000 metrin testin piti alkaa jo tasalta ja muutenkin vitosen juoksijoita olisi näkynyt spurttailemassa ja vessajonossa. Epäuskoisena pyrähtelin pari kertaa takakaarteessa ja mietin mitä teen. Juoksenko yksin? Jos aika onkin vasta tunnin päästä?

Juoksin kotiin. Kello 18.12 olin ruudun ääressä katsomassa reenikuvausta. Paikka olikin Ratinan urheilukenttä. Aina oli juostu Hervannassa. Voi kuulla, mutta ei kuunnella, voi nähdä ja lukea ymmärtämättä. Olin niin keskittynyt juoksuun, ettei tullut mieleenkään, että se voisi olla jossain muualla.

Soitin valmentajalle ja sillä hetkellä tuli itkut! Olin niin odottanut ja miettinyt ja keskittynyt ja valmistautunut. Sinä iltana en saanut aikaiseksi mitään. Katsoin telkkaria. Prisma-dokumentin tyhmässä testissä kokeiltiin voiko kuukaudessa tulla huippujalkapalloilijaksi. Eikö sitä tiedetty kokeilematta?

Keskiviikon suunnistusharjoituksessa olin edelleen aika tyhjä. Jalat olivat yhtä väsyneet kuin jos olisin sen 5000 metriä oikeasti juossut. Mutta suunnistustehtävät olivat niin vaikeita, ettei siellä olisi paljon ollut väliä kuka on juossut alle 18 ja kuka 20+!

Niin ja se Murakamin kirja oli vähän pettymys. Ehkä siinä oli liian paljon itsestään selvää ja tuttua. Kirjallisuudesta olen kiinnostunut, mutta kun halusin lukea juoksemisesta, tuntuivat laajat romaanin kirjoittamisen pohdinnat olevan väärässä paikassa. Tai sitten juoksemisesta puhuminen tarkoittaa koko elämästä puhumista, niinhän se on. Henkistä puolta kirjassa kylläkin kuvattiin mielenkiintoisin esimerkein. Kirjailija juoksi sadan kilometrin kilpailun ja eikä hän koskaan kävellyt.

Lauantaina on suunnistuskilpailu! Siihen kerkiää vielä latailla akut uudestaan. Pikkupolkulenkki peilityynen Suolijärven ympäri ja pari aamulenkkiä vielä... Lauantain kannalta oli hyvä, että vitonen jäi väliin, kun etu/sivureidet olivat jo valmiiksi kipeät.

Testijuoksuja

Euromeetingin ja muiden kesän reissujen jälkeen on ollut ihanaa olla kotona. Perusharjoittelu on sujunut hyvin ja hengitysongelmia on selvitelty toiveikkuutta herättävästi. Vedin kaksi testijuoksua, jotka menivät ihan hyvin. Ainahan sitä tietysti toivoo kehittyneensä vielä enemmän...

Pirkkalan (yö)hölkän jälkeisenä päivänä kävin kellottamassa yksikseni reitin aikaan 21.08. Kisassa juosseelle pronssi-Venlalle jäin 15 s, ehkä sen verran olisi saanut kisatilanteessa irti.

Lauantaina SK järjesti Kangasalan Sanomien kanssa puolimaratonin ja kympin kisan Kangasalan keskustasta. Juoksin 10,4 km reitin aikaan 39.46. Vaativalla reitillä se oli ihan tyydyttävä aika: oli pirun tuulista, loivia nousuja ja 15 kpl 90 asteen käännöksiä. Seitsemään kilometriin asti kulki mukavasti, mutta siitä alkaneessa loivassa nousussa tipuin miesten letkasta ja loppu oli tosi vaikeaa yksin juostessa, vauhti tippui ja olipa väänätmistä. Kivaa oli juosta pitkästä aikaa kisassa. Ensi vuonna järjestetään uudestaan!

Kuva: Mikko Heikkinen

Syksyn Kankanpään reitille laitetaan tavoitteeksi sitten 37 min.

Euromiitinki, osa 3

Iltaevästys italialaisessa

Aamulenkki kanaalin varrella

Ilo keuhko- ja kulkuasioiden kääntymisestä aurinkoisempaan suuntaan oli vähän ennenaikainen, sillä Euromeetingin päättänyt pitkä matka päättyi minun osaltani keskeytykseen jo viiden rastin jälkeen. Kahden ensimmäisen kisan jälkeen olo oli hyvä, mutta heti pitkän kisan alusta tiesin, ettei kaikki ole kunnossa. Kurkkua ja keuhkoputkea alkoi puristaa ja menin ihan hapoille jo alussa. Vartin jälkeen meni kävelyksi. Keuhkot eivät palautuneet edellisistä starteista. Vielä maanantainakin kevyellä lenkillä teki mieli haukkoa henkeä oikein syvään.

Toisaalta eihän se ilo ennenaikainen ollut, vaan se oli juuri niissä päivissä, kun kaikki sujui!  Turha olisikaan ollut murehtia tulevia. Nyt tietysti vähän mietityttää, miten lääkitys saadaan kuntoon, mutta positiivisesti ajatellen nyt pystyy ainakin vetämään yhden startin kerrallaan toimivalla kropalla.

Vuoden 2015 MM-kisojen keskus on Invernessissä. Katsasteltiin maastoja muutamassa harjoituksessa ennen kisoja. Päällimmäisenä jäi mieleen, että pohja on erittäin raskasta. Taidollisesti tarjolla on pohjoismaalaisille perussettiä.

Euromiitinki, osat 1-2

Muutaman reenipäivän jälkeen päästiin Skotlannissa kisailemaan. Pitkästä aikaa saatoin oikein odottaa startteja, kun ei ole mitään fyysisiä haittoja. Skotlannin päivittäiset sateet hellivät astmaatikkoa. On helppoa keskittyä ja olen osannut lähteä startteihin ajattelematta tuloslistaa, keskittyen vain tekemään mahdollisimman hyvän suorituksen. Pienten vaivojen kanssa se ei ollut ollenkaan helppoa!

Sprintissä ei tullut maaston suhteen yllätyksiä. Koko ajan piti olla hereillä. Soramonttualueelle tullessa en hahmottanut heti aluetta ja 12. rastille tuli 10s virhe. Ilman sprinttiharjoittelua en kummempaa tulosta odottanutkaan: täytyisi tähän lajiin panostaa enemmän, jos haluaisi kärkisijoille, mutta mieli vetää metsään.
Sijoitus 15., +1.11 Karolin Ohlssonille. Tulokset täällä.

Keskimatkan maastosta oli harvinaisen niukasti tietoa tarjolla ennen kisapaikalle menoa. Verryttelyssä tuntui huonolta, mutta kisassa kulki sittenkin. Kolmelle ensimmäiselle rastille tulin huonosti ja niissä menetin varmaan yhteensä 30s. Sen jälkeen meni sujuvammin, pyöreissä rastipisteissä piti vähän käännellä päätä, että osui aivan suoraan lipulle. Teknisesti helpolla keskarilla erot olivat naisissakin pienet.
Sijoitus 7., +52 Alva Olssonille. Tuloksiin tästä.