Jos ei se tapa niin se todellakin hajottaa

Juhannus Pohjois-Karjalassa ja MM-katsastukset.

Perjantaina leivoin seitsemän minuuttia ja olin hapoilla.

Sunnuntaina ajettiin kauas korpeen. Hain yhden rastin ja lähdettiin kotiin. Keuhkot eivät toimineet enää oikeastaan ollenkaan. Tuli sellainen 2km lenkki, mutta olo oli aika lailla kuin olisin sen koko pitkän matkan kiertänyt.

Ennen mattotestiä ja Venlojen viestiä lääkitys oli kuitenkin aivan kohdallaan, joten tilanne korjautunee, kun ei huudata keuhkoja hetkeen.

Parasta reissussa: Räsävaaran maisemat

Ja Lauri Viita kun luuli, että Pispala on koko maailma!

Venlat otti koville

Kesäkuu on hurahtanut kilpaillessa ja lepäillessä. Kävin juoksemassa SuuntoGameseissa, koska kisastarteissa sitä vaan jaksaa keskittyä eri tavalla kuin omissa harjoituksissa. Suuntojen jälkeen oli tiistaina mattotesti, joka meni kuntotuloksesllisesti oikein hyvin.

Keuhkot ärtyivät vähän ilman astmalääkkeitä tehdystä mattotestistä. Lauantaina aloitin Venloissa ja juoksun jälkeen sain aika kovan astmakohtauksen. Sunnuntainakin vielä röhisi oikein syvältä. Mutta osuuteni sain kuitenkin hoidettua ihan perusmukavasti, vaikka pari kilometriä ennen maalia iskivät kyllä melkomoiset hapot, ilmeisesti tuosta keuhkosupistelusta johtuen.

Aloitus oli hauskaa vaihtelua, kun en ollut vuosiin sitä osuutta missään juossut. Vaihtoon tulin sijalla 20 ja metsään lähetin oman pikkusiskon. Oltiin ensimmäistä kertaa samassa joukkueessa ja Maija suoriutui oikein mallikkaasti ykkösjoukkuedebyytistään.

Laura suunnisti hyvin kolmannen osuuden. Iveta oli ankkurina aivan loistava ja nosti meidät sijalta 27 palkintopallille kohdalle 19. Se on Kangasala SK:n paras Venla-sijoitus: sama on tullut aiemmin 1999 ja 2000. Nyt vaan lisää reeniä, että perushyvät suoritukset riittää ensi vuonna 15 joukkoon.

Koli on komee ja Kauheessa karhu

Viime viikko vierähti Kolilla harjoittelemassa mitä parhaimmissa keleissä, maastoissa ja seurassa. Maajoukkueen MM-leirille ei vaisun kevään jälkeen talenttiryhmäläistä otettu, mutta Viron joukkueen leirille onneksi otettiin.

Ennen leirille lähtöä kävin starttaamassa Rapukartanorasteilla, mutta palautuminen erikoispitkiltä oli vielä puolittaista. Tehoalue ja maastojuoksuvoimat puuttuivat kokonaan, vaikka tiellä tuntui jo normaalilta. Leirillä jaksoin hyvin suunnistaa, mutta muuten olikin helppo malttaa lepäillä, kun raskaat maastot ja helle veivät mehut. Karhua ei onneksi nähty! Lauantaina vielä suunnistettiin Kauheessa, missä Guergiou sunnuntaina törmäsi kontioon.

Pakollinen turistikuva!

Leiriltä palattua saatiin tili tasattua, kun Nouskin Väinänperän kansallisissa rimpuilin helteessä stipendille. Suunnistus tuntui epäsujuvalta, ehkä pää oli väsynyt viikon suunnistuksista.

Pari reenikarttaa (sis. viikon ainoa iso pummi) ja sunnuntain kisakartta täällä.