Urheilijan pää leirillä

Nopsasti on aika vierähtänyt mäntymetsissä, hiekkarannoilla ja apartementosissa pyöriessä. Pari päivää enää jäljellä leirikeskuksessa, ennen kuin hyppään junaan ja hurautan Madridin kolealle seudulle.

Viikonloppuna testattiin suorituksenhallinnan teorian soveltamista käytäntöön. Lauantain keskimatka meni tyydyttävästi, kun selvisin yhdellä alle minuutin virheellä. Se on konkurssin jälkeen mulle hyvä tulos, vaikka en ihan kaikkien tyttöjen vauhtiin yltänytkään. Sunnuntain pitkä matka oli sitten hasardi. Olin tosi väsynyt aamusella hiekalla juostuista kilometreistä ja siitepölyjen aiheuttamasta tukkoisuudesta. Silti olisin voinut suunnistaa hyvin, mutta päin mäntyjä meni. Kolmen ison virheen jälkeen tulin pois. Nyt sentään tunnistan ja pystyn erittelemään kisaa edeltäviä ja senaikaisia ajatuksia: syksyllä tuntui, että olin niin lukossa, etten enää osannut sanoa mistä niitä pummeja tulee.

 Eilinen maanantai oli lepopäivä. Rantakävely, hieronta, hyvä kirja, ristipistelyä ja viron harjoituksia.

Tänään laputtelin kahden ja puolen tunnin pitkän lenkin mukavissa maisemissa teillä ja poluilla. Olin onnellinen sadepäivästä. Keuhkot kiitti ja koko ajan parani meno. Oikeastaan ohjelmassa piti olla mäkivetoja, mutta aamulla olin niin tukkoinen, että aamulenkki meni arpoessa mitähän tänään pystyy tekemään, ei ole mäkivedot varmaan hyvä ratkaisu hengistyselimille, lähtisikö kokeilemaan kuitenkin… Tuossa vaiheessahan päätös on yleensä jo tehty, mutta hyvilläkin perusteilla on joskus vaikea hyväksyä muutosta suunnitelmaan. Täyty soittaa varmistus Ekiltä. Iltapäivällä 30 km jälkeen mietin vielä, voiskohan ihan vähän käydä suunnistamassa, mutta se on jo niin tyhmä kysymys, ettei tarvitse edes soittaa. Menen hierontaan.

Barbatessa

"Täällä siis elellään urheilijana Atlantin rannalla Espanjassa maajoukkueen leirikeskuksessa."
"Aamulenkki, aamupala, kisa tai treeni, lounas, treeni ja päivällinen ja pikkuiltapurtava. Homma täällä Barbaten Canos de la Mecassa pyörii hyvin."

Lähteet: tää ja tää.

Tänään oli ohjelmassa yhteislähtö-perhoslenkkisäksätys-kartanvaihto-sprintti super narrow streets -alueella.

Ilta-auringon paisteessa pidettiin tapasnyyttärit uima-altaalla, oli herkkuja!

Barbateen!

Viimeisen viikon aikana tein miljoona asiaa, eikä pää enää jaksanut pysyä lenkivauhdissa mukana, koska miljoona asiaa on yksinkertaisesti liikaa. Urheiluasiat menivät siinä sivussa siis vähän niin ja näin. En jaksanut yhtä viikkoa harmitella, kun muuten on sujunut tasaisesti suunnitelmien mukaan koko talven.

Tiistaina kokeilin kuinka irtoaa 3000 metriä ilman kummempaa valmistautumista: meni 10.55 ja se miellytti itseäni tässä tilanteessa. Ekaa kertaa juoksin piikkareilla ja siitäkös nilkka suuttui ja meni lukkoon. Loppuviikosta juili sitten koko jalkaa. Nyt on kuitenkin levätty, venytelty ja hierottu ja kaikki miljoona asiaa on hoidettu, joten on erinomaisen mukavaa ottaa suunta kohti Barbatea!

Sukset nurkkaan, eväät kassiin ja hejdå :)

Tutuissa maisemissa

Sunnuntaina tuli telkasta hiihtoa tutuissa maisemissa. Aamulla starttasivat kuninkaat Vasaloppetiin, joka päättyi viime kevään EM-kisojen maisemiin. Ampumahiihdossa kirittiin NORTin ensimmäisten kisojen areenalla Holmenkollenilla. Sitten tuli MM-kisojen 50km, jonka maisemat ovat toistaiseksi vähemmän tuttuja, mutta jos kaikki menee hyvin, täytyisi niihin tutustua kesäksi 2014 mennessä, jolloin tuolla seudullaan kisataan suunnistusmestaruuksista.

150 penkkihiihtokilometrin jälkeen ulkoilutin omia suksia Suoliksen laduilla. Tämä viikko menikin muuten täysin juoksun merkeissä, kun ei ollut seinäpitokelejä. Juoksu sujui helpommin kuin edellisillä viikoilla, kun ohjelmassa ei ollut hiihtoa ja juoksua vuorotellen. Vielä viikko tutuissa maisemissa ennen kuin laitetaan nastarit jalkaan ja kirmataan Barbatessa!