Eräitä erheitä, sekä ennätys

Viime sunnuntai, pitkä lenkki. Letkassa neljä seurakaverimiestä ja minä. Järjestäjänä olin ilmotellut, että matkavauhti asettunee välille 5:30-6:00 min/km. Niin se asettuikin, mutta alusta oli kuraiset pikkupolut, eikä hiekkatiet. Oli niin mukavaa ja harvinaista seuraa, että pysyttelin letkassa. Jossain vaiheessa dinosaurukseksi itseään tiituleerannut toveri alkoi kysellä, että pysyyköhän ne sykkeet nyt PK:lla. Pysyy pysyy! Näytti semmosta 150. Muukkonen oli just julkaissut maksimiPK-teesinsä ja kulki, niin ajattelin, jotta mitäs se nyt haittaa, jos yksi pitkä lenkki menee vähän reippaampaa. Dinosaurus siinä vielä kyseli, että olisiko tarpeen pysyä harjoitussuunnitelmassa. Sanoin, että voi kai välillä lipsuakin, jos tuntuu hyvältä. Lopussa ehdottelin, josko valittaisiin tuo nousuton reitinvalinta. Oli se sittenkin aika kova lenkki, tuntu illalla. Ehkä dino oli sittenkin oikeassa.

Tiistaina vedot, ihan lyhyet, nopeutta, ylämäkeen. Ootko palautunut? kysyi valmentaja. Joo, oon mä. Olin ehkä just ja just. Reeni meni hyvin. Mutta juuri ja juuri palautuneelle hermostolle nopeusreeni saattaa olla liikaa...

Iski väsy. Keskiviikkona pitkä lenkki Ruissalossa. Torstaina enää 40 minuuttia hölkkää, puhki. Perjantaina ei mitään. Lepäsin huonolla omatunnolla. Miksi joka kerta, kun joutuu jättämään harjoituksen väliin, joutuu uskottelemaan itselleen puoli iltaa, että olen minä oikeasti väsynyt? Siinä menee vapaaillan nautinto ohi.

Kannatti levätä. Lauantaina oli Pyynikin testijuoksu ja ennätys parani kaksi minuuttia, lukemiin 31:04. Juoksu tuntui helpolta. Rappusissa tipuin poikaporukasta, aika yksin sai juoksennella. Mutta eikös marras- ja tammikuun ennätyksiin suhtauduta yleensä sillä lailla hyväntahtoisesti hymyellen, että kuka nyt tähän aikaan vuodesta on kunnossa... :) Kevääksi on tavoitteena saada Jussila kiinni, kun on sellainen vetokin. Nyt jäin 38 sekuntia.

Tulokset

Kotona ja Himoksella

Suurin kouluhommakasa miesmuistiin on heikentänyt palautumista, mutta nyt jo helpottaa. Pehmeä lasku joululomalle alkaa kohta. On tässä ehtinyt vähän juoksennellakin. Viikonloppuna oltiin Himoksella seuraporukalla ja suunnistin kolmannen kerran SM-viestin jälkeen. Alkaa sekin taas maistua!

MA: kevyt 7,2km /0:48

TI: pitkä, hapokasta. 18,5km / 1:56

KE: kaks kevyttä: 7,4km /0:45 ja 6,4km / 0:40

TO: 10*80m loivaan ylämäkeen 6,2km /0:43 ja illalla 8km / 0:47 helppoo

PE: 9,2km / 1:00 ja illalla Himoksella hissutellen 6,2km / 0:42

LA: al 2,1 km /0:15, suunnistus verkkoineen 10,3km / 1:25 ja illalla kevyt 7,3km / 0:45

SU: pitkä tosi hiljaa poluilla 14,5km / 2:07

eli 103,3km / 11:53

Satasen viikko alkaa tuntua jo sillälailla perusviikolta, että niitä pystyy tekemään useamman peräkkäin. Mutta tänään lepoo!

Numeroita kaudelta 2012

Vuosi vaihtui sunnuntain ja maanantain välisenä yönä, harjoituspäiväkirjassa nimittäin. Vanha kunnon luottoloki yllättää joka vuosi piilottamalla kuluneen vuoden statistiikat muutamaksi päiväksi. Tänään ne kuitenkin tuli uunista ulos.

Kaudella 2012 tuli

- reeniä 439 tuntia (PK 80%, VK 9% ja MK 2%, 9% jäänyt teho merkkaamatta).

- kilometrejä 3812, joista juoksua / suunnistusta / vaellusta 3147 km, hiihtoa 345 km ja pyöräilyä 318 km.

- sairaspäiviä 11 (sis. kaksi kolmen päivän flunssaa, ruokamyrkytyspäivä ja joitain kurkunkipeyspäiviä). Mulle tämä on tärkein luku. Olen ollut tänä vuonna aiempaa huolellisempi ja tarkempi, ja uskon, että se on auttanut terveenä pysymiseen. Noiden päivien lisäksi tuli joitakin lepopäiviä, kun en ollut varma olenko tulossa kipeäksi vai en. Jonkun mielestä ehkä lepäsin turhaan, mutta itse uskon välttäneeni muutaman flunssan. Eikä niitä lepopäiviä tullut yhteensä kuin 40, joten ei siitä tule edes yhtä viikossa muutenkaan... (Edelliselle kaudelle sairaspäiviä on merkattu 28, eikä muutaman kurjan syysviikon tietoja ole edes täytetty.)

- vammoja 1. Nilkka meni ympäri lenkillä. Kaksi viikkoa juoksematta. No joo, akilles oli talvella jäykkä, mutta sen takia ei jäänyt yhtään juoksulenkkiä väliin. Parani, kun liukkaat ja kylmät menivät ohi.

Yksi vuoden kivoimmista reeniviikoista oli tämä:

Siinä on vaellusta, suunnistusta, juoksua, kavereita, maisemia ja määrää! Lämmintä oli ja juhannuksenkin ehdin tuossa juhlia.

Jatkossa

Terveenä pysyminen on ykkösasia edelleen, se oli niin mukavaa, hyödyllistä ja ihanaa.

Reenimäärän kasvattaminen on kakkostavoite. Nyt tunnit ja kilometrit kertyivät siitä, että pääsin koko ajan reippailemaan. Muutaman yli satasen viikon juoksin kesällä, mutta muuten ei tuntunut missään vaiheessa, että reenaisin paljon. Mukaan tuli uusi valmentaja, joka luullakseni reenautti sairasteluvuoden jälkeen aikas maltilla vielä.

Tulokset on kolmostavoite. Ne tulee reenimäärän lisäämisen myötä. Tällä kaudella niitä ei tullut, mutta kyseessä on pidempi projekti. Fyssiikka ei riitä sinne minne haluaisin, eikä se ratkea yhdessä kaudessa.