SM-happo

Omassa kalenterissa on suunnistuskisoista jäljellä enää 25Manna. Sen verran tyhjäksi meni takki NORT- ja SM-kisareissujen jälkeen. Iso happo on myllännyt elimistössä koko viikon.

SM-keskimatkan karsinta sujui suunnistuksellisesti hyvin, mutta maha vaivasi ja puolimatkasta piti edetä kaksinkerroin, kun kylkeen pisti niin vietävästi. Vaiva helpotti onneksi finaaliin mennessä.

Finaalissa vaivasi fyysillinen väsymys ja suppamaasto-osaamattomuus. Olenhan minä supikossa ennenkin suunnistanut, mutta nyt tuntui etten millään hahmota hyvää reittiä rastiväleille. Menin sitten suoraan ja avoimessa maastossa katselin välillä, että jaa, olisihan sitä voinut tuolla harjanteellakin juosta jyrkän rinteen sijaan (1-2-väli). Minna oli järkyttävän ylivoimainen ja mä olin yhdeksäs. Lääkärin onneks voitin ni ei tarvii antaa talenttiryhmäpaikkaa sille.

Tulokset

Reittihärveli

Sunnuntain viestin maasto ei kauhiasti armahtanut väsyneitä suunnistajia. Isabelle ja Heini hoiteli kaksi ensimmäistä osuutta siihen malliin, että mun tehtäväksi jäi tehdä vaan pari ohitusta, jotta saadaan työnainen Heinillekin vihdoin plaketti kaulaan, on se niin paljon reenannu! Yritin ankkuriosuudella ajatella, että muitakin väsyttää ja työstää kyllä jaksoin, vaan en suunnistaa. Pääsin tossulla aina vähän karkuun, mutta joka rastilla se Sari Nurmela oli kuitenkin yhtä aikaa. No ohitukset onnistui kuitenkin ja oltiin kahdeksas, mikä on SK:n naisten paras SM-viestisijoitus vuoden 1999 jälkeen.

Tulokset

Nyt on vähän lomaa ja retkeilyä syysauringossa!

Nyt se tuli uunista ulos! Onnee mulle!!!

Kyseessä siis puolentoista vuoden leiritukienkeruutyö, kangasalalaisen suunnistuksen tarinakirja. Saatavissa esimerkiksi lauantain SM-kisoissa Kangasalan Suinulassa tai tilaamalla allekirjoittaneelta. Sisältää 350 sivua "mielenkiintoisia kokemuksia" ja kangasalalaisia suunnistussaavutuksia 1930-luvulta Kangasala SK:n mitalikasoihin. Tänään oli kirjaston kahvilassa koolla kolmisenkymmentä seurakaveria hakemassa lämpimäisiä.

Vuokatinvaaralla

Lauantai

-No ni! Pipo kannustaa, kun pre-start piippaa että eteenpäin. No ni, ajattelen, kun kiipeän kohti lähtöpaikkaa Vuokatinvaaran päällä, nyt teet sen minkä osaat.

Vaikka oli takaa-ajo, sain lähteä yksin. Ja voi että kun oli kivaa! Kunnon metsäsuunnistusta kaikkien sprinttailuiden jälkeen. Tossu oli syönnillään ja suunnistuskin sujui itseluottamusta kasvattavasti, joskaan nyt ei aivan puhtaasti.

Loppunousun alkaessa olin saanut kiinni Norjan ja Ruotsin tytöt, joiden kanssa tuli minuutin koukku rastille 16. Sitten lähdettiin loppunousuun ja sinne ne jäi! Sijaluvut nyt oli mitä oli, mutta pääasia, että löytyi taas uskallus suunnistaa.

 

Sunnuntai

Pitkä rauhallinen auringon paisteessa.

"Mitäpä muuta kuin taipaleelle. Sää oli edelleen mainio, ei liian kolea, mutta ei liian kuumakaan. Aurinko paistoi nyt ihmisten iloksi ja mielten virkistykseksi eikä suinkaan herpauttavan kuumana tulipallona. Mäntyjen neulastupsut kiilsivät kirkkaan vihreinä. Suon sarat taipuilivat ja suhisivat hiljaa." Huovinen: Havukka-ahon ajattelija

Ja tuolla on MM-kisat:

Oon pummannu aika paljon täällä NORTilla.

Huh, tää blogi näyttää uhkaavasti muuttuvan pummiluetteloksi. Huomenna Kajaanin sprintissä on kyllä vakaa aikomus kääntää kelkka. Kovan yrityksen ja yliyrityksen raja vaan on pieni ja pahus kun omalla kohdalla on nyt lipsahtanut sinne väärälle puolelle.

Ongelma diagnosoitu: juoksuvauhti on kehittynyt pikkupykälän ja heti sitä sitten odottaa, että tuloksetkin olisivat parempia kuin ennen. Ihan niin suoraviivaisesti ei homma kuitenkaan taida mennä...

(Reittiviivakuvat sensuroitu. Kun ei toimi Javat ja muut ja ihme-Smartbar hidastaa lataamisen etanavauhtiin ja pohjoinen valo tekee valokuvistakin epätarkkoja ja sitä paitsi ne pummit yritetty nyt unohtaa!)