Maltilla Lapissa

Joulun ympärillä kymmenen päivää vierähti Lapissa Kiilopään maisemissa. Mukavaa vaihtelua oli päästä loskakelejä pakoon. Latuja oli auki noin 40 kilometriä ja lumiset maisemat toivat joulufiiliksen.

Reenisuunnitelma oli kaikkiin edellisiin Lapin reissuihini nähden maltillinen. Olin väsynyt, kun lähdin reissuun ja aluksi hiihtelin vain tunnin lenkkejä. Jalat olivat vähän kummissaan uudesta lajista. Parin päivän jälkeen oli ensimmäinen lepopäivä ja sen jälkeen reenit sujuivat oikein hyvin.
Lumimaisemista, joulumielestä, hiihdosta, savusaunasta ja avannosta ja kaikesta muusta huolimatta kaikista ihaninta oli se, että juoksu tuntuu alkavan vähitellen sujumaan. Muutaman minuutin juoksupätkiä kävelypalautuksella on tässä tahkottu jo jonkin aikaa ja näyttää niistä olleen apuakin. Lapissa sujui helposti useampana päivänä peräkkäin 6-8km juoksulenkit ilman että teki edes mieli kävellä! Jee! VK1-vauhtiakin kokeilin ensimmäisen kerran ja vaikka se nyt ei mitään kovin vauhdikasta menoa ole, niin pääasia on, että tuntui helpolta ja keuhkot toimivat.

Viimeisinä päivinä alkoi hiihtokin sujua paremmin. Pisin lenkki oli 26km, mikä tuntuu lyhyeltä edellisiin talviin, mutta olen tyytyväinen, että harjoittelu on sujunut järkevästi ja pystyn kehittävän harjoituksen jälkeen tekemään harjoituksen seuraavanakin päivänä. Tästä pitää muistaa iloita, aina se ei ole itsestään selvää!

Toisenkin lepopäivän ehdin pitää ja nyt etelään palattuani en ole väsynyt muuta kuin myöhään menneestä paluumatkasta. Etelän myrskyistä makua saatiin lentokoneen laskeutuessa Helsinkiin: käytävän toisella puolella joku oksensi (ei ollut kyllä itelläkään kaukana) ja taaempana toinen rukoili, kun kone keinui ja siipi melkein viisti maata! Turvallisesti päästiin kuitenkin alas.

Waldlin-lenkkeilyä

Viime viikolla olisin kirjoittanut, että kylläpä on lähtenyt mukavasti sujumaan tämä harjoittelu. Juoksu tuntui hyvältä ja ei tullut epäonnistuneita reenejä. 73 juoksukilometriä on suurin saalis pitkään aikaan. Mutta taisipa tulla tehtyä liikaa, sillä tällä viikolla olen ollut väsynyt?

Vaikka sairastamisesta on jo yli kaksi kuukautta aikaa, tuntuu toipuminen olevan vielä vähän kesken. On vaikeaa tietää, millainen väsymys mistäkin reenistä tulee. Toipilaslaisuus näkyy tietysti harjoituksissa. Olen edennyt lenkeillä ns. Waldlin-tekniikalla. Googlaamalla löytyy hyvin vähän tietoa termistä, mutta kyseessä on yksinkertaisesti juoksun ja kävelyn vuorotteleminen. Juoksupätkän jälkeen lihakset palautuvat lyhyellä kävelyosuudella. Ne harvat sivustot, mitä googlaamalla löysin, suosittivat tämäntyyppistä harjoittelua aloitteleville kuntoilijoille. Ja aika alustahan tässä on itsekin saanut taas lähteä.

Käytännössä ensimmäisissä harjoituksissani juoksin kaksi minuuttia ja kävelin minuutin ja nyt muutaman viikon aikana suhde on muuttunut tasolle neljä juoksuminuuttia yksi kävelyminuutti. Näin onkin sujunut aika hyvin! Juoksuasentokin pysyy muuten parempana, kun välillä tulee lihaksille palauttava osio.

Lumen tulo on vähän masentanut, kun liukkaalla tiellä on ikävä lipsutella. Nastalenkkari ei pidä loskassa, eikä tietenkään tavallinen kesälenkkari, ehkä maastolenkkari on tuntunut parhaimmalta. Silti välillä tuntuu, että kolmasosa askeleesta karkaa takaisin taaksepäin! Suunnistuskelejäkin olisi riittänyt näin pitkälle. Itse olen käynyt marraskuun alusta lähtien kaksi harjoitusta? Huonossa kunnossa kaikki energia menee etenemiseen, eikä keskittymisestä tunnu tulevan mitään. Tosin itsenäisyyspäivän harjoituksessa oli jo vähän positiivisen voimakasta oloa maastojuoksun saralla. Siis käytännössä tuntui, että ehkä joskus on taas mahdollista päästä kovaa!

Parin päivän päästä suunnataan kymmenen päivän Lapin reissulle, missä luultavimmin saa juosta kovaksi auratulla valkoisella tiellä ja ulkoiluttaa suksia: näyttää olevan 38km latua auki Saariselällä ja lunta 20-30cm!