Kun ruumista vaivaava väsymyksen ja hengitysvaikeuksien aiheuttaja ei
vielä tunnu hellittävän ja SM-kisoihin on aikaa kolme päivää ja
seuraaviin kaksi viikkoa, näyttää vahvasti siltä, että syksy on
omistettu harjoittelun ja kilpailemisen sijaan kaikenlaisten
oheistoimintojen ja tukiasioiden kuntoon laittamiselle. Ei tietysti
kovin mieluisa vaihtoehto, mutta kovin tarpeellinen, kuten seuraavista
kappaleista voi huomata.
Isoin kuntoon laitettava asia on tietenkin terveystilanne, mutta
seuraavana tulee henkilökohtaisen valmentajan hankkiminen.
Petteri-koutsin kanssa ollaan keskusteltu monta vuotta, tarkalleen
ottaen viisi. Olen oppinut tekemään laadukasta perusharjoittelua ja
tietysti paljon taitoasioistakin. Tämän vuoden aikana olen kuitenkin
tajunnut, miten paljon enemmän tukea ja palautetta voisin
valmentajasuhteesta saada ja valmentajan etsiminen on pyörinyt mielessä
koko vuoden. Kerralla pitäisi löytyä se täydellinen, ja niitä ei tunnu
puissa kasvavan...
Terveysasioihin koitan vaikuttaa pitkäjänteisemmin ja syksyn
aikana olisi tarkoitus poistaa 2-4 viisaudenhammasta. Kauhistuttaa jo
ajatuskin! Mutta olisi kovin ikävää, jos niistä tulisi vaivaa sitten
kisakaudella tai talven tärkeällä harjoitusjaksolla. Lääkäri ehdotti,
että voisin käydä ravitsemusterapeutin juttusilla varmistamassa, että
kaikki on kunnossa. Olen sairastellut viime vuosina suhteellisen paljon
ja on kiva tarkistaa, ettei siltä puolelta löydy syitä heikkoon
vastustuskykyyn. Ja vaikka ei löytyisikään, niin varmasti jotain opin ja
on kiva tehdä asiat aina paremmin ja paremmin!
Koulupuolelta on syksyllä hyvää aikaa hoitaa pois
läsnäolopakollisia kielikursseja. Kesätyöprojektinani on ollut
kangasalalaisen suunnistuksen historiikin kokoamista, joka jatkuu vielä
ensi kesän. Nyt syksyn aikana koitan sitäkin tehdä minkä vain jaksan.
Tällä hetkellä minkäänlainen hengästyttävä harjoittelu on
mahdotonta, mutta toivottavasti pian pääsen jo kevyille lenkeille. Pari
viikkoa oli puhti niin poissa ja vähän pelottikin, että mikäs tässä nyt
on vialla, kun ei kauppareissusta meinannut selviytyä. Nyt alkaa olla jo
energiaa esimerkiksi nilkkojen vahvistusprojektille (jospa välttyisin
edellisen postauksen tapaisista pikkuvammoista sitten!) ja ehkä
vähitellen myös kevyelle keskivartalojumpalle, joka tosin vielä nostaa
sykettä kummiin lukemiin. Lääkäri kuitenkin sanoi, että voimien mukaan
voi kaikkea tehdä. Sitten kun tulee tehoharjoittelun aloittamisen aika,
pitää olla varovainen, mutta silloin olen toivottavasti jo löytänyt sen
valmentajan auttamaan suunnittelussa!
